Nyt onkin "koiramaiset" päivitykset olleet vähän vähemmistönä jo osittain siksikin, että mun supisteleva kupuni on vähän pakottanut "hiljaiseloon" koiran suhteen. Eikä nyt mistään olohuonetreeneistä mitään suuren suurta juttua saa aikaiseksi :) Toki siis koko ajan jotain pientä touhutaan vaikkei sitä päivityksistä näkisikään :)

Edelliskerran Toko:kin taitaa olla rapotoimatta -mutta sehän nyt olikin ihan "altalipan" suoritus.

Olimme siis 10.10 Kirkkonummella koiranäyttelyssä, ja päivitän arvostelun tähän kokonaisuudessaan, jahka tuo isäntä palaa kotio. Laputhan on edelleen tietysti hienosti arkistoituna autossa :)

Toko oli seuraavana päivänä, ja ensimmäisen kerran pitkästä aikaa jätettiin aamulenkki (erinäisistä syistä) väliin ja lisäksi alla oli siis lauantain pentunäyttely jännityksineen. Se olikin sitten yhtä katastrofia koko harkat.

Jorsessa oli niin paljon virtaa, että sitä ei oikeastaan saanut tunnin aikana keskittymään tekemiseen kuin noin 3 minuuttia. Itseäni alkoi jo sitten se sählääminen niin paljon naurattaa, että eipä se ohjaaminenkaan ollu enää "kovin vakuuttavaa". Niimpä me "jouduttiin" (oikeasti siis päästiin) yksilötukiopetukseen esteen hyppäämiseen ja myöskin mukana kulkemiseen, sitten kun muut olivat poistuneet kentältä. Koira olikin ihan erilainen häiriön poistuttua ja saatiin "homma toimimaan" viimeinkin.

Viime sunnuntaina olikin sitten ihan sikapimeää kentällä (kun kerran kelloja siirrettiin). 45 min treenien jälkeen oli pakko kouluttajan luovuttaa ja lopettaa treeni vähän aikaisemmin.

Käytiin läpi edelleen esteen hyppyä (siis yhdellä laudalla -eli ei mikää kovin korkea hyppy :D) ja myös edelleen koiran kohtaamista pareittain sekä yleistä sivulle tuloa yms. perusjuttuja. Tällä kertaa meni tosi kivasti ja Jorse oli ihan eri tavalla mukana.

Nyt oltiin aamulla sillä perinteisellä metsälenkillä, eli jätkä sai purettua sen suurimman energian juoksemalla vapaana metsässä. Jorse ei kyllä kovin kauas lähde vaan pitää tosi hyvin yhteyttä koko ajan. Näköyhteydestä ei häviä kuin ihan satunnaisesti ja silloinkin lähtee melko nopeasti tarkastamaan takaisin päin, että varmasti lauma on kasassa.

Nyt viikolla heitettiin vähän lintua (on noutoharjoitukset mukamas ajanpuutteen takia jääneet...) ja alkoihan sekin muistua koiran mieleen. Aluksi vähän empi, mutta otti kuitenkin suuhun ja toi pienen huutelun jälkeen ihan hienosti. Toisella kerralla meni jo ihan hienosti -ihan kuin olisi lamppu syttynyt pään päälle "ai niin siis tässä tehtiin äiti tätä".

Kovin on innoissaaan edelleen riistasta, eikä siis sen käsittelyn tai käsittelemättäjättämättömyyden (ihana suomen kieli :D) suhteen ainakaan ole ongelmaa.

Eilen tehtiin myös verijälki ja jäljesti sen kuin vanha tekijä tosi jälkitarkasti, vaikka viime jäljestä onkin aikaa aika paljon. Ollaan nyt muutaman kerran tehty jälkeä ihan heinäpeltoon, jotta jälkitarkkuus kasvaisi, eikä olisi niitä "häiriö" hajuja ihan niin paljoa. Seuraavaksi varmaan taas vedetään jälki metsään, kun kerran pellolla näyttäisi sujuvan jo tosi hienosti.

Tänään on tarkoitus tehdä vielä tokoharkkoja kunhan nyt vain tuo sade tuosta taukoaisi. Eilen illalla tekivät isännän kanssa kasia ja pujottelua, ne kun ovat jotenkin "miesten juttu" ja pysyypähän koira vetreänä :) Muutenkin niitä on helppo harjoitella "pissatusreissuilla" koira kun tuntuu olevan aina yhtä innoissaan -tehdään sitten mitä tahansa.

Eilen koira kävi vaa'alla ja lukemat olikin ihan kunnioitettavat 32,4 kg. Eli nyt on vähän annosta vähennetty, jotta saataisiin pikku hiljaa tuo painon nousu hillittyä ja tasaannuttua. Nyt tuntuu, että kiloja silti tuppaa tulemaan siinä 700g paikkeilla per viikko -mikä alkaa nyt jo tässä vaiheessa olla liikaa. Säkäkorkeuskin on 59cm, eli ei mitään ihan "minejä" olla täällä... Ei kuitenkaan silmämääräisesti näytä lihavalta, eli sen suhteen ei huolta.

Ensi viikolla onkin koiralla taas normaaliarkeen siirtyminen edessä. Taitaa vaan huokaista helpotuksesta, kun saa nukkua päivät rauhassa tarhassa, eikä koko ajan joku ole hössöttämässä "jotain ohjelmaa" :D