Nyt on sitten elämäni ensimmäinen ja myös Jorsen ensimmäinen hanhijahti koettu.

Perjantaina kiiruhdettiin töiden jälkeen ruokakaupan kautta kotiin. Puettiin vermettä niskaan ja rakenneltiin eväitä. Jorse katsoi hölmistyneenä vieressä, ja tietty kulki perässä (niin kuin aina) yhtenä kysymysmerkkinä -koska selvästi johonkin oltiin lähdössä.

Naaman ilme kirkastui, kun kaivettiin kaulapanta. JIPII!"mä pääsen mukaan, mä pääsen mukaan" -lauloi Jorse, vouhottaessaan ympäri kämppää niin, ettei kaulapannan laitosta aluksi meinannut tulla mitään. Äiti komensi koiran ruotuun ja nolona poika istui ja odotti "ai niin äiti, mä unohdin, anteeksi..." ja vouhotus jatkui:  mä pääsen mukaan, mä pääsen mukaan!"

Tälläinen on meidän Jorse, hän hyvin tietää, mitä PITÄISI tehdä, mutku... aina välillä vaan unohtuu ne aikuisten keksimät säännöt.

Kuvat, pilli, pyssy, hattu yms. tilpehööri autoon, ja perässä tietty Jorse, joka jo tässä vaiheessa oli saanut suurimmat höyryt ulos.

Sänkipellon laitaan auto parkkiin ja Jorse sai juosta pellolla vielä höyryjä vähän ulos, ennenkuin oli kuvat aseteltu ja passipaikka raivattu hyvän malliseksi.

Sitten loppu onkin kuvien kautta helpompi selittää:

Mä oon passissa, mä oon NIIN tarkkaavainen

Jaa siis, mun pitää olla täällä sun vieressä, siis näiden lehtien alla vai?

Voiko tätä vähän syödä? (siis eikö täällä mitään tapahdu?!)

Ihan kun jotain "meinais" tapahtua?

Joo, no kai mä kerkiin tässä vielä yhden pihlajan vetästä?

Hittoako siinä kuvaat, kun tee jotain -että alkaa tapahtua!

Aikuisten oikeesti hei! No herättäkää sitten JOS jotain tapahtuu...

Mukana oli myös (näköesteen takana) jo kolmivuotias "kokenut" metsästäjä, jonka passiasento oli koko ajan tarkkaavainen ja istuva. Tosin isäntä väitti, että meille nyt vaan esittää, normaalisti kuulemma passissa nukkuu. Löysin kivan toiminnon kuvakäsittelystä, niin pakkohan sitä oli kokeilla :)

Ei siis edes nähty yhtään hanhea. Ei edes ääntä kuultu. Ihan kivat 2.5 tuntia oli kuitenkin, ja malttiharjoituksena Jorselle ihan oiva. Jahka rauhottui nukkumaan, niin lähdettiin pois, eli josko alkaisi oppia, että turha hötkyillä :)

Eilen olivat isännän kanssa keskenään, ja oli kuulemma ollut huomattavasti rauhallisempi. Tosin alla oli aamulla pitkä sienestyslenkki, eli taisi myös sillä olla jotain tekemistä asian kanssa.

Eilen alkoi myös "meidän tokoura" käytännössä eka kerta oli teoriaa, ja paikalla siis minä, ilman koiraa. Kotiläksyksi saatiin kontakti, mikä sinänsä on helppoa, mutta uskon, että siellä häiriön alla mikään ei ole helppoa... Lisäksi kun ryhmässä ei ole yhtään ns. rauhallisen rodun edustajaa vaan pahimmastä päästä (vilkkauden suhteen) voi sanoa, että kurssista tulee vähintäänkin mielenkiintoinen. Ensi sunnuntaina siis nähdään, miten onnistuu vajaa 10 kappaleen penturyhmä oikein toimimaan "säädyllisesti" :)