Eilen illalla olikin sitten jalka kaikkea muuta kuin hyvä... Ehkä olisi kuitenkin kannattanut kuunnella sitä lääkäriä ja ottaa ne kepit heti käyttöön. Eihän se jalka tuntunut pahaltakaan töissä, mutta auta armias sitä tykytystä illalla!

Pari tuntia meni sohvalla pötkötellen ja miettien, otanko särkylääkkeen vai en...

Kyllä se siitä sitten tokeni, kun en käytännössä sohvalta vessaa enempää mihinkään liikkunut koko iltana. CSI:kin jäi alkutekstejä lukuunottamatta näkemättä, ilmeisesti se tykyttäminen vei voimat, kun nukahdin sohvalle...

Jorse ei sitten käsittänyt alkuunkaan, että äiti on kipeä... Se sai ihan valtavat hepulit jo heti kun menin kotiin, kun komensin vaan koko ajan pois (ajatus vähän yli 20kiloisesta labbiksesta jalan päällä ei siinä kohtaa juurikaan houkutellut...). Mähän oon yleensä töistä kotiin tullessa hänen kanssaan touhunnut jotain, mutta nyt oli vaan määränpäänä  vaakataso. Ymmärtäähän sen, että se ottaa herneen kokoiseen aivoon valtavasti :)

Isäntäkin häipyi johonkin "omiin hommiinsa" joten mulla oli siis käsissäni täynnä virtaa oleva tyttömikrobi sekä karvamikrobi :D

Onneksi isäntä ei ollut pitkään poissa, ja kun palasi käskytin sen koiran kanssa pihalle :) Ei tullut vastaanmutinoita, vissiin näki mun naamasta, että tuska on sitä luokkaa -että paree olla sanomatta mitään! Kuulemma Jorse oli totellut hienosti, he oli tehnyt noutoja ja seuraamisia ja etsimistä (Jorse etsii nurmikolta makupaloja) ja kaikki oli mennyt kuulemma hienosti. Kun koira lepäilee päivän tekemättä mitään sen merkillisempää tarhassa, sujuu nämä jutut tosi hyvin, kun on motivoitunut tekemään. Kun on sen kanssa koko päivän kotona ja se pyörii jaloissa ns. koko ajan -ei se myöskään jaksa keskittyä ihan niin täysillä siihen "varsinaiseen tekemiseen". Kai sitä tulee itse niin tutuksi, ettei ole koiran silmissä enää 110% kiinnostava :D

Nyt on myös isännän siskolla labbis... Me on tartutettu tälle seudulle näköjään oikein labbiskuume :) Isännän serkullahan on täälläkin vilahdellut Aapo (keltainen uros) ja nyt on sisko eilen hakenut mustan narttulabbiksen. Mitään sen enempää ei ole tietoa -kun en nyt suoraan eilen viittinyt rynniä heille, kun just illan suussa vasta palasivat hakureissultakin. Jos sitten viikonloppuna menis pikaisesti katsastamaan pennun. Isäntä oli kyllä nähnyt tapauksen jo eilen, ja väitti: "Ei meidän Jorse oo koskaan ollut noin pieni" -mä kyllä luulen, että aika vain kultaa muistot :D Tyttö on kuitenkin jo 11 viikon ikäinen, eli ei mitenkään erikoispieni voi olla -Jorse tuli sentään meille 7 viikkoisena eli vaikka olis miten pienikokoinen narttu on sen pakko olla sen kokoinen kun Jorse oli 7 viikkoisena -ainakin mun maalaisjärjellä ajateltuna.

Mutta meidän Jorsehan onkin jo tosi iso poika. Eilen käytiin vaa´alla ja sattuneesta syystä isäntä punnitsi... 21,4kg näytti mittari, eli ihan nätisti ja vakaasti nousee paino. Aapo on jo nyt vissiin 2 kiloa "jäljessä" ja myöskin korkeudessa alkaa jäämään -eli alkuveikkailut siitä, että meidän Jorsesta tulee "aika iso" pitää varmasti paikkansa.

Tänään olen sitten jalan suhteen sen verran fiksumpi, että otin nuo kepit käyttöön suosiolla. Eipä tule sitä rasitusta sitten niin paljon. En mä sitä sairaslomaa ottanut, vaikka saanut olisinkin, koska ei tämä ole sellaista "työkyvyttömäksi" tekevää kipua, ja kuitenkin kun on istumatyö. Jos nyt näyttää vielä tämän päivän kepittelyn jälkeen äityvän ihan hirveäksi, niin sitten pitää harkita "täydellistä lepopäivää" kotona.