Nyt oli kerrankin kamera mukana ulkona, niin tuli vähän edustavampia kuvia pojasta.

1269199785_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1269199802_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Seisomakuva jää odottamaan ottajaansa, siihen kun tarvitaan edelleenkin kaksi ottajaa -toinen namin kanssa, ja toinen sitten sinne kameran taakse :)

Oltiin myös treffeillä muiden veljien kanssa, siitä lisää voit käydä lukemassa täältä.

Nurmijärvelle suunnattiin koko perheen voimin, joka tässä tapauksessa tarkoitti 2kk poika, 6v tyttö, koira ja aikuiset. Matkaa on yhteen suuntaan 2,5h eli yhden tauon kanssa 3h. Menomatka meni kivasti yhden hokiessa "koska ollaan perillä", 2kk onneksi osasi käyttäytyä (lue:nukkua).

Perille päästyä tankattiin 2kk, ja puettiin 6vee ja suunnattiin veljien kanssa hakemaan dameja "umpihangessa". Vähän itseä hirvitti koirien meno, koska aina vähän väliä koirat upposi hankeen.

Ennen kuin pääsi itse vuoroon, piti odottaa

1269199945_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Damien etsinnän jälkeen siirryttiinkin Tokon pariin, mikä oli ihanaa pitkästä aikaa. Oli itselläkin nimittäin sitten ensimmäinen kerta sitten syksyn pentutokon jälkeen, kun pääsi treenaamaan niin, että joku kertoi mikä menee pieleen. Lähinnä meillä meni pieleen ohjaajan namien tiputtelu... Nimittäin Jorse kuolaa niin paljon, kun innostuu, että namit alkoi väkisinkin tippuskelemaan näpeistä. Vaihdoin kuiviin nameihin, jotka ei Jorsesta oo ihan niin herkullisia kuin nakit, mutta tuntui, että tekemisen ilosta meni melkein mikä vaan syötävä. Kuivat herkut pysyi vähän paremmin, mutta tiputuksia tuli silti ihan liikaa.

Ensin perusasentoa

1269200060_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Saatiin monta hyvää neuvoa seuraamiseen ja niiden opettamiseen. Varmasti tulee näiden oppien avulla taas harjoiteltua uudella innolla. Nyt kun ei ole pitkään aikaan oltu missään "opissa" niin myöskin into harjoitella laskee :)

1269200160_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kouluttajana toimi Eila Honkanen

Jahka nyt vaan tuo piha tuosta sulaa, että on paikka missä harjoitella -nurmikolla on koiran mahaan asti lunta ja muu piha on täysi luistelukenttä... Toivottavasti toi jääkausi ei kovin kauaa kestä, Jorse ei nimittäin lainkaan ainakaan hiljennä tahtia -vaikka olis kuinka liukasta. Välillä ei voi muuta kuin laittaa silmät kiinni ja kuunnella kuuluuko kova kolahdus -kaveri kun juoksee täysillä esim. autoa päin...

Eihän sitä voi pieni koira muistaa, että on liukasta...