Käytiin sitten lääkärissä. Siellä oli monta koiraa. Kaikki tosi kiltisti ja rauhallisesti. Sisään astui meidän Jorse, ei saatu rauhallisuusmitalia, ei. Vouhotettiin niin että kuola lensi. Jorse hyppäsi ilmaan paikan kukkalaudan alla, ihan tosissaan, lauta melkein hajosi, onneksi vain melkein...

Mulla oli valtava hiki, ei ole kovinkaan rentouttavaa olla eläinlääkärissä täynnä virtaa olevan koiran kera vähintään saman virtamäärän omaavaa 5+7 vuotiasta jälkikasvua :)

Pari tuntia kesti visiitti, siinä ajassa viihdytykseksi tarkoitetut värikynät ja paperi oli kokenut huomattavan inflaation jälkikasvun silmissä. Jorselle en tohtinut värikyniä näyttää...

Paikka oli siis Jorpun mielestä täynnä kerta kaikkiaan entistä ihanampia koiria ja IHMISIÄ, hän siis rakastaa niitä. Ihan sama mikä koko, haiseeko lääkärille vai ei, mutta kun ne kaikki kuitenkin rakastaa HÄNTÄ. Meinasi mennä totaalisesti pokka, kun yksi joku keltainen minikoira (anteeksi tietämättömyyteni pieniä koirarotuja kohtaan...) rähisi täynnä raivoa ohi mennessään -ja meidän herra vaan häntää heilutellen suoraan kohti menossa tekemään tuttavuutta -koska kyllähän se hänestä tykkää, kun niin kovasti rähiseekin... Voi olla, että Jorpulle jossain vaiheessa tulee kovakin kolaus tälle kaiken rakastavalle luonteelleen :)

Paino otettiin ensin, kometa 37 kiloa mittariin. Sitten lääkäri väänsi käänsi ja taivutteli jalan, ja totesi saman kuin olimme jo todenneet, että mihinkään ei arista, ja mitään merkillistä ei tunnu.

Lääkäri antoi vaihtoehdoksi, että jatketaan odottamista, josko menisi itsellään ohi tai sitten otetaan kuvat. Kerroin, että odoteltu on jo mielestäni ihan tarpeeksi kauas, ja otetaan nyt vaan ne kuvat kun on tänne asti tultu... (selkää pitkin vieri siinä vaiheessa jo hikikarpalo jos toinenkin -olen kuitenkin 36 viikolla raskaana :D)

Jorse nukutettiin ja nukahtikin melko nopeasti ja ilman mitään dramatiikkaa, aamupalan jälkeen ei ollut syönyt mitään, niin ei tullut pahaa oloakaan.

Kuvia otettiin monta, ja moneen otteeseen. En sitten tiedä, oliko vika ottajassa, vai eivätkö vaan saaneet heti sellaisia kuvia mitä toivoivat. Joka tapauksessa kolmen kuvaussession jälkeen viimein saatiin lupa ottaa Jorse pois pöydältä ja se sai herätteen.

Jo pöydällä oli kuitenkin jo kaverin häntä herännyt -oli aika huvittavaa kun koira muuten oli ihan repo ranka, mutta aina kun kuuli ihmisten juttelua alkoi häntä heilua.

Herääminen oli melko nopeaa, ja noin puolessa tunnissa oli poika siinä kunnossa että pysyi suhtkoht hyvin tolpillaan. Siinä vaiheessa oli vakuutusyhtiön suoraveloituksetkin hoidettu ja päästiin kohti kotia. Onneksi otin sen Tapiolan vakuutuksen heti pentuna, oli melko helppoa, kun korvauspäätös tuli heti suoraan, eikä tarvinnut täytellä mitään lippuja ja lappuja. Todella hieno järjestelmä siis. Omavastuuksi koko lystistä jäi 67 euroa, eli ei mitenkään pahanhintainen visiitti.

Ohjeeksi saatiin lepoa noin pari viikkoa. Määräyksessä lukee "mahdollisuuksien mukaan" koska sanoin lääkärille, että kun katsot tätä koiraa, niin varmaan ymmärrät, ettei tätä täysin lepoon saa kuin nukuttamalla. Lääkäri naureskeli ja sanoi, että ei he anna parin viikon anestesiaa ihan näillä perustein, että kunhan ylimääräistä liikuntaa välttää niin se riittää tässä tapauksessa. Nyt siis Jorse käy tarpeillaan flexin päässä (josta hän on tosi hämillään) eikä siis saa ulkoilla vapaana muuta kuin tarhassa. Tarhassa se ei onneksi ole koskaan riehunut, eli saa kuitenkin raitista ulkoilmaa -ettei täysin tule viiroksi. Luojan kiitos meillä on toi tarha!

Kuvissa näkyi jotain muutosta kyynärpäässä ja olkapäässä, mutta lääkäri ei uskaltanut sanoa mitään varmaa. Heidän ortopedinsä tulee töihin ensi viikolla ja hän katsoo vielä kuvat. Jos jotain lisätoimenpiteitä tarvitaan he soittavat sitten perään. Nyt siis ollaan odottavalla kannalla ja napsitaan tulehduskipulääkettä. Lääkäri ei vastaanotolla antanut pistoksena kipulääkettä "koska jos ei siihen satu ollenkaan, sehän loukkaa jalkaa vielä enemmän" koska Jorse oli siis kuin räjähdysaltis ruutitynnyri :D Ja ei siis ole ollut tähän mennessä kuin nelisen päivää ihan täysin levossa.

Toivotaan nyt, että oireet häviävät itsestään ja on kyseessä vain kasvun tuoma ohimenevä oire. Lääkäri kylläkin totesi, että jos siellä sitten on jotain muutosta joka vaatii jatkotoimia on hyvä, että ollaan ajoissa liikkeellä.

Illalla koira oli ihan tokkurassa ja tosi hämillään, kun jalat ei tahtoneet kunnolla kantaa. Kipulääkkeen söi matolta ihan kylmiltään (lääkärin kertoman mukaan maksanmakuista) ei tarvinnut puijata mitenkään. Tänään sama juttu, eli ei vissiin tämän lääkkeen kanssa tule mitään "otto-ongelmaa" :)

Ollaan siis odottavalla kannalla, harmi vaan, että koira on levossa kun ulkona olis niin komeat lumiset kelit. Noh, parannellaan nyt kunnolla, ettei sitten tule mitään vielä pahempaa.