Koira on ollut tahattomasti ja vähän myös tahallaan enemmänkin kotikomennossa kuin metsällä. Satunnaisia lenkkejä lukuunottamatta ei olla "tehty" mitään. Kotona vain perustokoa ja yleistä mukana juoksemista :)

Eilen isäntä teki verijäljen, mittaa sänkipellossa noin 250m ja hyvin kuulemma oli mennyt. Lopussa edelleen meinaa mennä ilmavainuisesti "saaliin kimppuun" mutta muuten seuraa tosi hienosti jälkeä, eikä enää hötkyile niin kovasti kuin alussa. Varmasti on tauko tehnyt tässä asiassa hyvää.

Iltapäivällä olivat vielä harjoitelleet "sokkolintuja" hakkuuaukean reunasta. Riista siis heitettynä niin, ettei Jorse nähnyt missä se on, ja sen jälkeen koira hakemaan. Tosi hienosti oli poika kaikki linnut löytänyt, vaikka muutamassa oli isännän usko meinannut loppua, kun ei ollut poika meinannut rohjeta etsiä tarpeeksi kaukaa. Juuri kun hermo oli meinannut pettää ja lähteä näyttämään koiralle missä se on, oli Jorse lähtenytkin hakemaan ja tuonut linnun hienosti.

Näitä harjoitteita pitää tehdä lisää, jotta Jorsella kasvaa tuo luotto itseensä, koska selvästikään nenun toiminnassa ei ole mitään vikaa :) Muutenkin hänestä on tullut esiin ihan uusia "mä olen noutaja" piirteitä. Sisään tullessa voi napata ensimmäisen asian (ihan siitä kiinni mitä sattuu suuhunsa saamaan) ja sitä sitten kannetaan ympäri kämpäää -selvästi rauhoittaa itseään tällä tavalla :D

Ilme myös pojan naamalla on juurikin noutoja tehdessä "katso äiti, mä tuon tän sulle, eikö olekin ihana" oli sitten kyseessä mikä raato tahansa ;) Pakko olla vaan aidon innoissaan joka kerta -vaikka pari kertaa ei ole ihan oltu samalla aaltopituudella tuotavan asian "ihanuudesta" silloin kun on kyseessä ex tempore "vien tämän äidille" esine :D

Eilen syötin koiralle matokuurin. Vaikkei nyt sen enempää mitään erikoista syökään, niin tonkii kuitenkin ulkona kaikennäköistä, eli ihan varmuuden vuoksi. Yöllä sainkin sitten juosta pariin kertaan ulkona -ilmeisesti lääke vähän sekoitti vatsan.

Tokon suhteen ollaan kanssa vähän "jäähyllä" mun vointini on vähän vaihtelevaa, joten en viitsi alkaa mitään uutta opettamaan -kun se vaatisi sellaisen intensiivi jakson, jotta saisi edes johonkin malliin "oikein opetettua" ja siitä sitten voisi esim. isäntä jatkaa -muuten menee käskyt ja tekemiset sohellukseksi.

Muutenkin kun murrosikä nostaa päätään ja välillä tuntuu, ettei paksuun kalloon mene mitään jo tähän asti opittuakaan -niin ihan mielenterveydellisistä syistäkin on varmasti kaikkien etu, ettei yritetä mitään ihmeellistä nyt tässä kohtaa :D

Uusia kuviakin otin mun ihanalla uudella kameralla, mies kun osti järjestelmäkameran yhdistettynä synttäri ja häälahjana. Toimintoja on ziljoona, ja ihan "hetki" menee kunnes pääsen kameran aivoituksiin sisälle. Peruskäyttö toki onnistuu jo, mutta ei ihan vielä voida puhua mistään "huippuotoksista". Kuvat vaan köllöttävät edelleen odottaen pientä retusointia kotona, eli siirtelen  niitä jahka vaan tulee se "hiljainen hetki" :D