Tänään oli ns. kaupunkikierros Toko-porukan kanssa. Aloitettiin kaupungin laidalta hiekkakentältä, jossa perinteinen "kierrä kaikki koirat" joka me vedettiin tutun sählästi läpi, mutta nyt ei Jorse enää "tunge ihan jokaisen iholle" joka on meille siis edistystä. Olin jopa ihan tyytyväinen meidän suoritukseen. Kontaktista ei ole tietoakaan ja Jorsella tuntuu olevan täysi työ, jotta se keskittyy 2 asiaan -eli siihen, ettei mene muiden luo ja siihen, ettei laita nokkaa maahan... Noh, en mielestäni voi vaatia tässä kohtaa enempää -ollaan kuitenkin lähtötilanteeseen nähden petrattu huomattavasti.

Seuraavaksi oli "kadulla kävelyä" pitkällä narulla. Meillä sattuneesta syystä naru ei ole koskaan pitkä, koska mä en halua ottaa mitään riskejä tän mahani kanssa. Ohjaaja vaan kysyi muina naisina, ollaanko aina lenkillä näin lyhyellä narulle, johon vastasin, että jos naru meillä on niin se on aina lyhyenä -mikä on totta. Jos annan Jorselle liikaa narua niin siinä vaiheessa kun repäisee, olen mä aivan varmasti turvallani. Enkä nyt oikein halua mitään mahalaskuja tai muitakaan venähdyksiä...

Homman nimihän oli matkan varrelle piilotetut maksalaatikot, joista me siis mentiin Jorsen kanssa ihan kirkkaasti läpi, koska A) en moisista tiennyt B) Jorsella oli niin kiire "kavereiden" luo C) Jorse ei narussa nuuhki -enää. Olen siis tehnyt kylmän vedon tähän nuuskimisasiaan. Jorse jäljestää niin paljon -ja koko ajan. Että meillä EI narussa nuuhkita. Mun on mahdotonta enää siinä vaiheessa saada koiraan mitään kontaktia saatikka holttia, kun se menee hajujen perässä, että mulle helpompaa on että koira ei nuuhki lainkaan. Kun ollaan narussa siis, niin edetään. Meillä on lääniä ympärillä niin paljon, että haistelu ja sen sellaiset "rennommat" lenkit saa olla vapaana -ja saa myös haistella elämänsä innolla silloin. NÄin nyt mennään ainakin siihen asti, että saan tohon koiraan haistelun suhteen holttia (eli jos se joskus ymmärtää, että kenttäkäyttäytyminen ja "vapaana käyttäytyminen" on eri juttu) tällä hetkellä noilla herneillä, mitä hälle on jaettu, ei ole toivoa.

Saatiin kovasti kehuja, olin ihan äimänä, kun kahteen kertaan meitä kehuttiin -tai siis mua siitä, että en menetä koiran kanssa hermoja, vaikka se siis oli täysi SIKA suurimman osan aikaa. Käytännössä siis joko veti, haisteli, haahuili, sinkoili "what ever you name it" voi koira keksiä "rauhallisella kävelylenkillä kaupungilla". :D Nooh, me otettiin istumista, aina kun kierrokset nousi, ja liikkeelle ei päässyt (tilanteesta ja kierroksista riiippuen) kuin joko katsekontaktista, piippaamattomuudesta, tai ylipäätään siitä, että istui. Koska koiran vireystaso (lue: kierrokset) riippui ihan siitä, oliko muita koiria metrin päässä -kymmenen metrin päässä, vai sitten jotain muuta mukavaa haisteltavaa. Kiskominen alkoi siinä vaiheessa, kun me pysähdysten jälkeen oltiin häntäpäässä -ja Jorsen mielestä meidänhän pitää ottaa kaverit kiinni. Kyllä se sitten pienen ajan päästä tajusi, että mitä mamma sanoo, niin niin tehdään, eikä niiden kaverien kanssa kävely nyt olekaan "se juttu".

Paljon opin myös koirasta (taas). Edelleen se kuumenee IHAN älyttömästi muista koirista. Kaikki ihmisten ohitukset sen sijaan meni tosi hienosti. Olin ihan varma, että se hyökkää myös natona ihmisten kimppuun, mutta ne oli nyt toisarvoisia. Myöskin treenaamista kytkettynä virikkeellisessä ympäristössä pitää treenata lisää. Nyt kun sitä ei ole treenattu -meillähän koira voi olla aina vapaaan, on myös kiskominen hihnassa alkanut jossain määrin. Enkä vihaa mitään niin paljon kuin kiskovaa koiraa. Sen sijaan perusasento menee jo kivasti myös häiriössä. Sen kestoa on vaan saatava lisää. Häiriön vakavuudesta riippuen riittää kun pitkittää makupalan antoa, mutta jossain tapauksissa silti se peppu nousee vielä viivana, kun palkka on saatu. Toisinaan taas jaksaa odottaa sitä "toista palkkaa" asennossa olemisesta. Tämän kanssa pitää vähän pähkätä, miten saan sen toimimaan. Kotona treenatessa asiat on täysin eri mallilla kun sitten kun ympärillä on hälinää ja koko ajan sattuu ja tapahtuu jotain.

Ensi kerta onkin sitten viimeinen Toko ohjatusti ja sitten on 10 kertaa pentukurssia kahlattu läpi. Keväällä alkaa Junnu kurssi, mutta talven yli tässä ollaan sitten omatoimisia. Perusasento (ja siinä pysyminen) häiriössä, seuraamisen alkeet (se 10 askelta olis jo huippu, nyt on sellaset puolitoista...) ja vielä jos onnistuisi seuraaminen häiriössä (ehkä vähän liikaa vaadittu kuitenkin Jorselta... Kontaktiin pitäisi myös keksiä vielä jotain kikkakolmosia. koska makupalat tarpeeksi ärsyttävissä tilanteissa eivät toimi. Nytkin kaupungilla pariin kertaan käänsi pään pois kun tarjosin makupalaa -puhekuplassa luki EVVK lihapullas... :D

Mutta kyllä se tästä, ainakin meillä on jotain pohjaa, ja ohjaajan sanoin, Jorse ei ole vaikea koira, se on vaan niin hurjan eloisa, että sen huomion saamisessa on haastetta :D Niinhän se menee, tälle koiralle kun yleisesti ottaen muut koirat on aina 600x mielenkiintoisempia kuin ohjaaja -oli sillä sitten kädessä mitä tahansa, ja teki se sitten mitä tahansa kevätjuhla liikkeitä -sitten kun sille päälle osuu...