Lauantai oli se suuri päivä, kun nähtiin vihdoinkin veljet! Mukaan oli päässyt viidestä pennusta neljä, eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli luvassa.

Tottakai, jotta matkaan lähteminen ei olisi ollut liian helppoa, hajosi pesukone perjantai-iltana. Koska "puhdasvaatetilanne" oli mikä oli, uusi kone oli lähdettävä hakemaan vielä ennen starttia Nurmijärvelle... Niimpä paikalle saavuimme vajaa puoli tuntia myöhässä!

Jorse oli luonnollisesti virtaa täynnä -olihan hän nukkunut pari tuntia makoisasti autossa, ja joka puolella oli ruskeita labbiksia! Mikä juhla!

Kaikki veljekset:

Jorse

Amor

Kamu ja kaverinsa Marlo

Urpo

 

Pienten alkutervehdysten jälkeen suunnattiin suoraan metsään

verijäljelle. Vähän arvelutti alkuun, että miten jätkä jaksaa keskittyä, mutta suoriutuikin hommasta todella hienosti. Pitää muistaa, että kaveri on haistellut jälkeä viimeksi kasvattajan luona muutaman viikon ikäisenä! Hienosti pysyttiin jäljellä, ja sorkkakin lopulta löytyi.

Tässä nuuskitaan tarkasti sorkkaa verijäljen päätteeksi:

 

Kun kaikki olivat jäljen jäljestäneet, siirryttiin mäen harjalta alas, ja laitettiin koirat hetkeksi autoihin rauhoittumaan. Ohjelmassa oli isä Erkin näytös niin laahausjäljestä, kuin haustakin.

Erkin otteet olivat vakuuttavat. Vaikka koira selvästi oli aivan innoissaan ja valmiina singahtamaan metsään hetkenä minä hyvänsä, silti se jaksoi kuunnella ohjeita. Ja ennenkaikkea metsässäkin kuuli ohjauksen, vaikka ulkopuolisen silmään aluksi näytti siltä, että se menee kuin höyryjuna mihin lystää :) Kerta kaikkiaan hienoa nähdä aikuinen hienosti toimiva koira. Itselle tuli sellainen olo, että "no way" meidän koira ei tuo yhtään ainoaa lintua, korkeintaan alkaa syödä mustikoita... :D

Aluksi tutustuttiin riistaan, ensimmäisenä "the kani"

Tämä oli Jorsen mielestä aluksi lähinnä epäilyttävä, ja jokin mielleyhtymä ilmeisesti tuli kissaan, koska alkoi nuolla kanin korvat... Puhtaus ennen kaikkea... Tosin voisin väittää, että noutajalle ei kovinkaan suuri meriitti metsässä ;D Lopulta pienen houkuttelun jälkeen kanikin otettiin varovaisesti kantoon. Lähinnä tässä vaiheessa Jorsea jännitti ihan kamalasti, ja sitä selvästi myös pelotti, koska ympärillä oli liuta ihan outoja tyyppejä -eikä oikein tiennyt mitä häneltä vaadittiin.

Tavit (edit: isompi on telkkä! :D) otettiinkin sitten huomattavasti reippaammin, vaikka vähän haistelua ja totuttelua nekin vaativat. Pienempi tavi:

Ja vähän isompikin (edit: ei siis tavi, vaan telkkä) nousi suuhun asti:

Seuraavaksi mentiin noutoharjoitukseen sekä hakuruutuun. Noudossa heitettiin yksi varis, niin että koira näki, ja sen jälkeen käskettiin noutaa. Tässä mulla alkoi tulla epäusko. Jorsella riistan kantamisesta oli jo vähän aikaa -variksen varsinkin. Mutta niin vain poika nappasi variksen suuhunsa ja toi sen ihan onnesta sykkyrällä äidille. Hyvä poika. Kehuja sateli joka suunnasta, ja selvästi Jorsekin alkoi jo vähän rentoutua.

Kaikki pennut toivat riistaa kuin vanhat tekijät, vaikka osalla riistaa oli viimeksi nähty ennen luovutusta kasvattajan luona:

Jorse palauttaa:

Amor palauttaa:

Urpo palauttaa:

Kamu palauttaa:

Yhteys pätkii sen verran, että varmuuden vuoksi päivitän tämän päivän kahdessa osassa, ettei kirjoitukset katoa bittiavaruuteen :D