Viikonloppu meni siivillä -vaikka piti olla niin vain "lepäilyä" ;)

Perjantaina pojat oli hanhipassissa, tulos ja saalis nolla. Ei edes näköhavaintoa, tulipahan reenattua rauhassa oloa :D

Lauantaina aamulla ja päivällä otettiin lyhyitä tokoharkkoja pihalla (että olis kotiläksy ees jossain mallissa kun varsinaiset treenit koittaa...) ja edelleen Jorsella sama robleemi. Eli menee vinoon. Ainoastaan seinän (tai jonkun muun esteen) välissä menee suoraan, mutta "vapaana" vetää pepun aina johonkin suuntaan vinoon. harjoiteltiin sitten pelkästään seinän vieressä, ja tosi nopeasti hiffasi mitä SIVU tarkoittaa. Eli hienosti osittain.

Lauantaina illalla vähän laiskotti, mutta päätettiin kuitenkin lähteä sorsajahtiin. Me ei olla yhdessä oltukaan sorsajahdissa ennen (niin siis no, enhän mä oo ollu ennenkuin siellä hanhipassissa :D Minä suuri metsästäjä :D) eli uutta niin Jorselle, kuin minullekin.

Ensin ei tapahtunut mitään. Noh, harvoimpa jahdissa mitään "todellista actionia" onkaan. Yllättävää näin tosi kokemattoman mennä metsälle, koska kun ei siellä ole käynyt, ei ole aikaisemmin tajunnutkaan miten tylsää se oikeasti on. Siis käytännössähän asiaa ei kauheasti mieti, mutta kun passissa on muutaman kerran ollut, on kunnioitus metsästäjiä kohtaan noussut huomattavasti. Eihän metsältä mitään saa, ilman pitkäpinnaista passitusta ja monen monta tyhjää reissua tulee, ennenkuin on mitään saalista -jos silloinkaan. Aina siis oppii uutta, mikä on hienoa. En varmasti koskaan olisi tullut lähteneeksi metsälle ilman Jorsea :)

Mitään ei siis tapahtunut noin puoleentoista tuntiin, ei siis niin mitään. Mua alkoi jo kyllästyttää ja onneksi olin tehnyt runsaat eväät (onneksi jotain on oppinut jo näistäkin vähäisistä "metsästyskokemuksista" :D Sitten näin taivaarannassa neljän linnun parven, ja kysyin ihan muina naisina: "mitä noi on?" Siihen isäntä tokaisin, että nehän on sorsia :D JEE JEE, olen siis huomannut linnut ensimmäiseksi. Linnut kuitenkin parkitti vähän matkan päähän ja jäivät sinne vaakkumaan. Puolisen tuntia kului ja toinen pari lensi meitä kohti, ja ne saivat myös jo joessa polskivat linnut mukaansa. Linnut lensi SUORAAN meidän yläpuolelta ja yksi laukaus ammuttiin. Koomisinta oli, että lintu tippui tasan meidän (minä ohjasin koiraa) ja isännän väliin eli ei tullut mitään "pitkää noutomatkaa".

Saalis oli tosi pieni sinisorsa. Jorse kantoi sitä tosi ylpeänä! Tällä kertaa ei ehtinyt lämmetä turhan paljoa.

Muita lintuja ei sitten tullutkaan enää meitin lähelle, ja lähdettiin pimeän laskeuduttua kotiin.

Linnusta otettiin siivet talteen ja rintapalat pääsee meitin pataan joku viikonloppu kun herkutellaan :D

Sunnuntaina olikin sitten Tokoa. Tällä kertaa myös isäntä tuli seuraamaan "Jorsen edesottamuksia" ja samalla kuuntelemaan oppia. Välillä jouduin kyllä huomauttamaan, että täällä ei saa hirnua... Mies kun oli penkillä vieressä kun eräitä liikkeitä me ei ihan Jorsen kanssa saatu menemään "Ykkösellä läpi" :D

Ensin katsottiin sivulle tulo, mikä meillä siis menee muuten, mutta se asento. Vetäjä ei kuitenkaan löytänyt mun  ohjaamisesta vikaa (jee!) vaan sanoi, että lisää harjoitusta vaan "hyvä alku". Eli jatketaan seinän vieri treeniä, ja yritän saada myös isännän katsomaan "suorassa olemista" kun päästään sieltä seinän vierestä pois... Itse on tosi vaikea nähdä, onko koira "oikeasti" suorassa.

Sivulle tulo katsottiin joka koiralta tosi tarkkaan, ja sillä aikaa kun ohjaaja kävi läpi muita koirakoita harjoiteltiin kontakteja ja muutenkin mitä tähän asti on opittu. Kontakti menee Jorselta koko ajan paremmin, eli kyllä se kehittyy, vaikka välillä tuntuu, ettei sen herneeseen mahdu enää yhtään enempää asiaa :)

Sitten taivuteltiin koiraa kasiin. Eli herkulla jalkojen ympäri kasia, tekee hyvää koiran verryttelyssä ja lisäksi on jotain muuta puuhaa, kun ikuinen "istu vapaa" "maahan, vapaa" ;D Tämä meni meiltä oikein hienosti, Jorse ei kyllä ymmärtänyt hommasta muuta kuin "nakki, nakki -mulle tänne nakki!" Mutta tarkoitushan olikin olla vaan hauskaa yhdessä, ilman sen suurempaa koulutuksellista missiota :D Yllätävän helposti Jorsekin taipui, mun taipumisen suhteen on tapahtumassa pikku hiljaa inflaatiota... sanoinkin ohjaajalle, että meillä lakkaa taipumasta ennen ohjaaja kuin koira... :D Myös tämä ohjaus oli se, mikä sai sen röhönaurun tulemaan sieltä katsomopenkiltä. Kieltämättä itsekin olin ihan räjähtämäisilläni nauruun, koska sieluni silmin voin kuvitella minkämoista ähellystä se oli ulospäin :D

Sitten katsottiin seuraamista "löysällä hihnalla" tässä mentiin askel eteenpäin, niin, että pidettiin enää kiinni vain "lenkusta" eli oli "todellinen vapaus" koiran tehdä mitä halusi. Yllättävän hyvin Jorse pysyi myös hanskassa tässä, vaikka kentän hajut veti kovasti puoleensa.

Sitten tulikin kova luu. Maahan meno. Se kun ei ole Jorsen vahvoja puolia. Kuulemma koira menee maahan kun laitta herkun sen lapojen edestä "diipadaapa diipa daapa" joo ollaan kuultu moneen otteeseen. Ei muuten mene. Ei meidän Jorse. Kuulemma enkat on 10min odottaa, että alkaa tarjoamaan. Ei muuten tarjoa edes kymmenessä minuutissa. Ei meidän Jorse. Noh, lopulta vetäjä otti Jorsen sen verran lyhyeen naruun, ettei päässyt haahuilemaan turhia, niin Avot JORSE TARJOSI LOPULTA MAAHAN. Mä olin niin ylpeä. Tahkottiin sitä noin kymmenen kertaa. Ja loppu ajasta, Jorse tarjosi maahan jo ihan suoraan. WAU! Mä oon niin ylpeä. Se vaan on niin, että meidän Jorse on vaan ihan blondi tietyissä asioissa. Se vaatii "vähän enemmän hoksausaikaa" kuin keskiverto koira. Mutta sitten kun hiffaa, niin on ihan ilmeellä "ai tätä sä äiti tarkotit" ja tekee ihan kympillä. Voi meidän pientä Jorsea! Onneksi me ollaan tolla kurssilla, kotioloissa ei varmasti riittäisi pinna / usko siihen, että koira oppii.

Muutenkin Jorse ei vaahdonnut YHTÄÄN, mistä olin tosi ylpeä! En olisi ikinä ensimmäisen kerran perusteella uskonut, että se vaan makaa mun kanssa (joo, mun mahan kanssa alkaa olla jo hankaluuksia seisoa kokoa tuntia...) maassa ja vaan seurasi muita koiria! Mä oon niin ylpeä Jorsesta! Tällä viikolla reenataan maahanmenoja, kaseja ja sitä Sivua vähän sen mukaan mitä keritään. Terapiaviikko jälleen eli 3 kertaa illalla menoa, yhtenä ehtoona kerkiän sentään koiran hakea mukaani, eli silloin sitten tehdään häiriössä, muuten ihan kotosalla.

Kuviakin olen näpsinyt, mutta nyt vaan jotenkin en saa millään aikaiseksi siirtää niitä koneelle! Pitää oikein ryhdistäytyä!