Eilen aamulla tehtiin 2 jälkeä, toinen heti jäljestämistä varten, ja toinen tekeytymään yöksi.

Nämä kokemukset olivat hyvin opettavaisia enemmänkin jäljen tekoa varten, tehtiin varmaan kaikki virheet mitä voi tehdä :D No ei nyt ihan, mutta ei siis todellakaan mikään jäljenteon mestarinäyte... Tosin tekemällä oppii, eikä tätä hommaa varmaan ilman tekemistä opikaan :)

Ensimmäisestä jäljestä tehtiin tarkoituksella melko lyhyt ja J:n muotoinen. Minä merkkasin, ja isäntä veti jälkeä.

Opittiin, että verta kuluu loppuen lopuksi yllättävän vähän.

Itse jäljestys meni suhteellisen hyvin. Tosin Jorsella oli tosi paljon virtaa, koska teimme mokan nro 1 eli kävelimme jäljelle tietä pitkin.

Tästä lähin, ei koskaan kotipihasta koiran kanssa suoraan jäljelle -vaikka olisi kuinka lähellä (tästä lisävarmistusta tuli vielä kotimatkalla...). Aina kun viedään sulatettua lintua jäljen päähän, laitetaan se kaksinkertaiseen muovipussiin, *vink vink* yksi ei riitä...

Jäljestys olisi varmasti mennyt TOSI hyvin, ellei olisi tehty megamokaa nro 2, eli isäntä kulki meidän perässä -no Jorsenhan piti vähän väliä ihmetellä, että me molemmat oltiin mukana... Liikaa häiriötä yhdelle kerralle. Tätä ei vaan tultu ajatelleeksi, kun Nurmijärvelläkin meni niin hienosti, riippumatta mukana kulkijoista -no nyt ei mennyt. Siispä isäntä jätetään vähän kauemmaksi seuraavilla kerroilla, vasta kun on kunnon pohja jäljestämiseen aletaan lisätä häiriötä.

Loppulintu kannattaa tarkistaa kunnolla ennen metsään laittamista. Nyt lintu olikin (kovasta sulatuksesta huolimatta) jäänyt vielä jäähän -eikä luonnollisesti ollut kovin kiinnosta = suuhun otettava, kun kerran oli jäässä...

Lisäksi, kun kerran jäljelle käveltiin, oli pussista myös tippunut verta meidän kotipihaan vievälle tielle, jonne Jorsella ei siis ole MITÄÄN asiaa. Nyt on koira tehotarkkailussa pihalla, ettei vaan lähde "jäljestämään" isolle tielle!

Kaikesta oppii!

Jäljestys nro 2 tänään aamulla. Jälki siis ollut yön yli.

Tämä meni silti (vaikka vanhempi jälki ja luulisi olevan täten myös vaikeampi -ihmisen mielestä) tosi paljon paremmin kuin ensimmäinen. Tultiin huimat 300m matka autolla, ja käveltiin vain metsän läpi jäljen päähän. Isäntä käveli toista reittiä viemään loppulinnun.

Jälki meni tosi jälkitarkasti ja keskittyneesti, kunnes tuli makuu... Makuun yli oli kävellyt peura tai kauris -ihan tuoreet jäljet, ja nehän tietty haisi sitten ihan älyttömän hyvälle. Opetus: tee seuraavat jäljet vähemmän sarvipäiselle alueelle, kunnes on perusteet paremmin hanskassa.

Myöskin kävelypistot jäljen viereen tuotaessa riistaa, ei suotavaa... Kun kyseessä oli U mallinen jälki, pitää riista tuoda "ei jäljestettävältä alueelta loppuun, eikä U:n kärjestä, niinkuin nyt!

Jorse pyrki jäljen lopussa isännän tuoreelle kävelyjäljelle tosi hanakkaasti, ilmeisesti tässä kohtaa myös jäljestyssienestä oli jäänyt vähän vähemmän materiaalia maastoon -eli jäljen löytäminen uudelleen näytti ottavan aika paljon aikaa.

Lopussa oli myös kävelty jäljen vierellä (tuotaessa lintua paikalle) paljon, mikä sekoitti Jorsen pasmat hetkeksi ihan täysin.

Lintu kuitenkin löytyi, ja poika oli tietty ihan innoisssaan. Selvisi myös toinen syy, miksi lintu ei oikein meinannut kiinnostaa ottaa suuhun. Riista oli laitettu pakkaseen vuonna miekka ja kirves ja oli isännän veljen ampuma. Myöskin oli suolestettu, eli ei ihme, että koira oli vähän hämillään.

Kaiken kaikkiaan silti positiivinen kokemus, ennenkaikkea meille jäljen tekijöille ja ohjaajalle erittäin kullan arvoisia kokemuksia... Pääasia on, että koira toimii (kunhan ei ole liikaa häiriötä) ja on saanut ideasta kiinni.

Puheltiin, että seuraavaksi tehdään suorat jäljet ihan sänkipeltoon niin pääsee vielä paremmin kiinni jälkitarkkuuteen. alan myös tehdä pihaan makkarajälkeä, jotta jälkitarkkuus kasvaa -nythän tuo menee metsässä vähän joka jäljen perässä... Pitää myös olla tarkkana jäljen pituudessa, jottei keskittyminen herpaannu liian pitkästä jäljestä -kyseessä on kuitenkin vielä "vauvakoira" tämän jäljestyshomman suhteen.

Variksen kuvat, sekä huuhkaja on nyt tilattuna, jotta saadaan variksia pakkaseen. Myös vanha pakastin pelkästään linnuille on roudattuna vajaan, jotenkin mua ei houkuta puolukat, mustikat ja VARIKSET samassa pakastimessa -kai mä oon vähän kummallinen :D

Nyt onkin sitten jäljestyksessä taas taukoa ensi viikkoon. Ei viitsi ennen Tokoharkkoja pariin päivään tehdä jälkeä, ettei jälkihulluus pukkaa pintaan. Lähinnä siis keskitytään tokoiluun seuraavat pari päivää, jotta sunnuntaina olisi jotain toivoa olla edes piirun rauhallisempi kuin viime kerralla... Tosin harjoitteluaikaa ei vissiin paljoa jää, kun synttäritkin pitäisi ehtiä järjestämään lauantaiseksi :) Onneksi treenien ei tarvitse olla kovin pitkiä, eli kyllä ne johonkin väliin aina saa ujutettua...

Kunhan vaan itse muistaa olla skarppina -enemmänkin se on omasta viiteliäisyydestä kiinni, kuin todellisesta ajanpuutteesta...