Koiratäyteisen viikonlopun kruunasi sunnuntaina ensimmäinen varsinainen Tokotreeni koirilla. Viime sunnuntaina oppia saamassa / kuuntelemassa periaatteita oli pelkät omistajat.

Nyt mukana siis kaikenkarvainen poppoo:

saksanpaimenkoira, berninpaimenkoira x 2 (sisko ja sen veli), perhoskoira, karkeakarvainen mäyräkoira, bokseri-dalmatialainen, newfoulandinkoira, labradori x 2 sekä dobermanni.  Kokoonpanoon kuuluu vielä kultainen noutaja, mutta tällä kertaa he eivät päässeet paikalle.

Kotiläksynä edelliskerrasta oli kontakti, ja ensimmäisenä se siis katsottiin -ts. koirat istuivat ja kontakti piti saada. Tämä meni kaikilta suhteellisen hienosti (olosuhteet huomioon ottaen ;D) ja kaikki saivat kontaktia aikaan.

Meillä menikin sitten loppukoulutus lähinnä harakoille... Jorse kävi ihan sairaan kuumana -noin monta kaveria yms. ihmiset oli kaikki uusia, ja hajujakin oli ihan mielettömästi koko nurmikenttä täynnä. En tiedä vaikuttiko myös alla olleet pentutreffit jossa sai riekkua kaikkien näköpiirissä olevien koirien kanssa -tiedä häntä. Nyt kuitenkin kaikki koirat olisi pitänyt päästä leikkimään läpi... Ei hyvä...

Aina, kun oltiin paikallaan eli ohjaaja selitti jotain, meni hetki ennenkuin Jorse asettui ja sitten taas, kun joku koirakko liikahti saatujen ohjeiden mukaisesti (ohjelmassa vapaata mukana kulkemista, tyyli ja innostustapa vapaa) olisi Jorse ollut lähdössä kaikkien mukana. Herra viis välitti kinkusta tai nakeista, kun vieressä koiralle kiljuttiin ja innostettiin sitä ottamaan omaan isäntäänsä/emäntäänsä huomion. Jorsehan oli yllättäen sitä mieltä, että kaikki se oli osoitettu vain hänelle ja hänhän oli lähdössä viivana kaikkien mukaan...

Lisäksi vielä melko alkumetreillä kanssakouluttajan äiti alkoi lässyttää Jorselle ja viittä vaille pääsi silittämään -jonka jälkeen olikin sitten kyseisen ihmisen kaukaa kiertäminen ihan toivotonta. Ikävä kyllä itsellä meni sen verran hermot ihmiseen, että kiljaisin ehkä vähän tarpeettomankin lujaa, "et kyllä koske nyt siihen koiraan" mutta kun kerran tarkoitus oli että koira keskittyy tekemiseen, eikä mihinkään muuhun -niin noilla muillakin ärsykkeillä oli ihan tarpeeksi tekemistä -saatikka että joku vielä ehdoin tahdoin alkaa "keskustella" koiran kanssa. Plääh. Lisäksi mäyräkoira oli tosi kova haukkumaan ja siis komentamaan muita, josta Jorse provosoitui ihan hirvittävästi :)

Joopa joo, antina voidaan todeta, että ainakaan ei tekeminen lopu :D Alku aina hankalaa sanotaan, ja sinänsä tuossa ei ollut mitään yllättävää -arvasinkin, että Jorse lämpiää tossa tilanteessa. Pahimmillaan vaahto vaan lensi suusta, kun oli niin innoissaan... Onneksi meitä ei suljettu treenistä pois "vesikauhuepäilyn vuoksi" :)

Kaikenkaikkiaan, silti (kaikesta sähläämisestä huolimatta) treeneistä oli hyötyä ja varmasti ei mene hukkaan vaahtoavan koiran kanssa kentällä treenaaminen. Muutama kotiläksy saatiin jälleen, ja pyyhkeitä Jorsen istumisesta... Vika ohjaajassa (kuinkas muutenkaan...) eli omaa palkkaamisetapaa sekä metodia muutenkin on syytä korjata -niin varmasti alkaa myös tulla (hitaasti) tulosta. Ohjaajan "ulkopuolinen" näkemys on hyvä ja edesauttava asia, vaikkei siellä kentällä olekaan kiva kuulla kunniaansa kaikkien nenän edessä. Lisäksi selväksi tuli myös, että oikoteitä onneen ei ole, ja tosiaan töitä on tehtävä tulosten eteen koko ajan. Mistään tottelevaisuusautomaatista ei meillä kannata vielä pitkään aikaan nähdä edes unta.

Mutta vielä joku päivä me osataan... :D

Tällä viikolla on kolmena iltana terapiaa, ja otan Jorsen joka paikkaan mukaan. Kun tyttö on terapiassa me harjoitellaan häiriössä kontakteja ja vapaata mukana kulkemista. Eiköhän se "muu maailma" jossain kohtaa lakkaa kiinnostamasta, kunhan vaan jätkä oivaltaa mistä sitä palkka heruu -ja myös ohjaaja tajuaa antaa sen palkan oikeasta asiasta oikeaan aikaan -ei mikään helppo juttu siis kummallekaan!