Heippati Zau, hengissä ollaan, mutta päivitystahdista huomaa, että kiistatta ollaan menossa kohti arkea.

Tällä viikolla alkaa taas 3x terapiat, ja kun töissä on 8-16 sen päälle terapiat ja normaalit kotitoimet, voi aina iltaisin lasten huoneen hiljennyttyä kysyä -mihin se päivä katosi?

Töissä olen yksin hoitamassa 2 ihmisen työt, kyllä kesälomat on mukavia =) Silloin kun itse lomailee on huomattavasti mukavampaa! :)

Varvas on jo suht koht kunnossa. Ihan HIIVATIN kipeä edelleen -varsinkin kun menet potkaisemaan sen  kahdesti illassa kynnykseen... -ihan voin kertoa, että pikkasen pitkittää parantumisprosessia... Se OLI jo ihan hyvännäköinen... Nyt se on edelleen sisäsyrjästä kuin minipotkupallo -muuten koipi ei enää satu yhtään -eli ilmeisesti joku murtuma siellä on, kun antaa näin kauan parantua. Onneksi nyt pääsee jo melko normaalia vauhtia eteenpäin -rajoittavintahan tässä koko asiassa oli se nilkuttaminen:D

Jorse voi hyvin, hän vain kasvaa ja kasvaa, ja näyttää päivä päivältä fiksummalta pikku labradorilta. Kuuntelee omassa pihassa ainakin tosi hyvin, eikä pahemmin enää välitä häiriötekijöistä (vieraita ihmisiä pihalla, tulee silti luokse jos kutsuu toiselta puolelta pihaa) Tämä on hyvä merkki :) Viikonloppuna oli meidän isä käymässä asentamassa Jorsen huoneen lattialämmityksen termostaatin ja muut sähköhommelit. Nyt voi sitten turvallisin mielin odotella pakkasia -ei ainakaan tule vilu :)

Tämä viikko tuo mukanaa myös toivottavasti tyttömikrobin rauhoittumisen. On ollut koko viime viikon tosi rasittavaa, kun oli varahoidossa päiväkodissa (ihan vieras paikka) jossa ei oikein ymmärretty tytön erikoispiirteita -jolloin tarkoittaa sitä, että oli AIVAN kauhean väsynyt. Kuulemma kiva paikka "kun ei tarvi nukkua päikkäreitä" niimpä niin, illat menikin sitten kiukutellessa ja pelkästään makoillessa, mitään muuta ei jaksanut.

Tänään on tarkoitus käydä tarkistamassa kanttarellipaikat, toivottavasti edes yksi paistinpannullinen tulisi saalista. Mihinkään suuremman luokan metsästykseen sienten suhteen en nyt lähde, koska tuo varvas on edelleen sen verran kipeä...

Kutomisprojekteista sen verran, että yhdet villasukat on nyt pääteltynä ja valmiit. Isäntä tilasi seuraavaksi VIPER raita sukat, siis niin, että raidat kulkee pitkittäin. Kuulemma tarvii olla sellaiset... Nooh, minähän teen, kun kerran on tilattu :) Ennen tuota projektia (oikean värinen tilattu 7 veikka on loppu...) aloitin viikonloppuna Samoksesta tytölle villatakkia. Josko se kelpaisi hyvin päälle, häntä kun kutittaa yleensä villaneuleet.

Kukkiakin kuvasin eilen jonkun verran, katsotaan jos tänään ehdin siirtää kuvat koneelle ja tänne...

Jaaha, takaisin työpöydän paperikasojen pariin...