No niin, virkeänä uuteen aamuun :)

En sitten heti eilen ajatellut, mutta tänään aamulla kaikki on jo kirkkaampaa. Poika valitteli koko illan päänsärkyä ja vähän yli seitsemän annoin jo särkylääkettä siihen, kun oli selkeästi kipeä. Nukahti melkein heti sohvalle.

Kävin kokeilemassa illan mittaan, ja otsa tuntui kuumalta. En siinä vaiheessa ajatellut, että sehän oli kömpinyt sänkyyn kaikki vaatteet päällä! Siis kaveri joka nukkuu korkeintaan kalsareissaan kun tulee niin kuuma.

Puoli yhdeltä heräsin sitten kakomisääneen, ja komesti olikin saatu uuteen uskoon lastenhuone. Poika nukkuu 2. kerroksessa, eikä sängyssä ollut mitään -eli saatte siitä varmasti jonkunnäköisen vaikutelman, millainen näky oli edessä kun sytytin lastenhuoneen valot...

Sillä samalla hetkellä syttyi taas valo pääni päälle. Kaikki loksahti paikoilleen. Pojalla on ollut lievä migreeni 3 vuotiaasta asti. Käytännössä se kulkee niin, että ensin tulee paha olo, sitten päänsärky, ja yöllä oksentaa. En tiedä miksi oksentaa vasta sitten kun kohtaus on jo ohi, mutta näin se vain kulkee. Oireilee kuitenkin niin harvoin, että ehdin aina tässä välissä unohtaa koko homman!

Aamulla poika olikin yksi papupata, eikä mistään kipeydestä merkkiäkään. Onneksi näin, ei olisi mikään vatsatauti epidemia iskenytkään!

Jorse ressukka on ihan maansa myynyt. Meinasin ottaa videolle kun se löntystää perässä pihalla. Aamupala ei enää maistunut. Vähän kuitenkin yrittää leikkiä (otti puruluun suuhun...) ja yrittää selvästi olla tosi urhea. Hän on ihan nolo, kun koko ajan suupielestä roikkuu kuola jojo. Kuola on sellaista oikein limaista ja sitkeää, eli just tyypillistä "kipukuolaa". Epäilen, että se on syönyt jotain ylimääräistä pihalla.

Juo kumminkin vettä, eli ei vielä mitenkään hälyyttävää. Jos yleiskunto alkaa rapista, tai menee flegmaattiseksi, niin sitten soitellaan eläinlekurille. Toivottavasti se mitä sitten onkaan syönyt alkaa tulla pian pihalle, ettei tarvitse tohtoria lähteä moikkaamaan. Koko ajan hakeutuu viereen ja lapsilla onkin lattialla kerrankin kaveri, joka ei yritä purra koko ajan vaivihkaa "ihan vaan vähän ohimennen". Nyt vaan kuuluu tasaisesti huuto "Hyi! Kuolaa!"

Ei mulla ole sydäntä laittaa tota NIIN kärsivää koiraa autoon... Nauroinkin Jorselle eilen illalla, että on kyllä niin tyypillinen mies -sitten kun ollaan kipeitä niin ollaan NIIN kipeitä.

Tinkan mekkokin tuli valmiiksi, ja menin aloittamaan myöskin Puro neuleen -joo, pakko oli sitä lankaa ostaa. Kuvia laittelen -jahka mä löydän kameran... Mä en käsitä, mihin ihmeeseen mä oon sen viime kuvaussession jälkeen tunkenu... Pitää lähteä kaivamaan taskuja!