Näiden kahden viikon aikana (kun molemmat muksut ovat olleet täällä) on Jorsesta tullut oikea kylkimyyryläinen. Aina kun lapset kattoo lattialla telkkaria, hän on menossa mukana. Jompi kumpi jaksaa kumminkin vähän kahnuttaa, ja hän kun on tunnetusti melko pieneen tyytyväinen...

Nyt kun lopettanut sen ylöttömän puremisenkin, niin lapsetkin viihtyy hänen kanssaan. Ainoa asia mistä vielä tulee välillä erimielisyyttä on se, että missä Jorse makaa, hän kun yrittää välillä mennä makaamaan myös lasten päälle -eikä hän enää ole ihan pikkupoika!

Hän on myös kova poika hellyyksille tässä paparazzikuvaa poikien herkästä hetkestä

Meillä ohitse meni myös puimuri, en kyllä ymmärrä mitä vielä tähän aikaan puidaan? Unohdin isännältä kysyä, josko sille tulisi mieleen, vai oliko kone vaan matkalla huoltoon? Kovasti tuli syksyinen olo!

Jorse ei anna ottaa kuvia ollenkaan oikeastaan niin, että hän olisi puuhaamassa jossain kauempana. Yksi päivä oikein yritin saada tilannekuvaa, hänellä kun on uusi harrastus -västäräkkijahti! Meillä pomppii ilmeisesti kokonainen västäräkkiperhe pihalla, en tiedä mitä ruokaa ne nurmikolta hakee, mutta ilmeisesti siellä jotain pieniä hyönteisiä on. Jorse suuri saalistaja sitten vaanii niitä ja ottaa järkyttäviä spurtteja mukamas nappaamaan ne... Pahimmillaan västäräkki ottaa lennähdyksen parin metrin päähän ja jatkaa pyrstö keinuen uuden hyönteisin etsimistä. Jopa pikkulinnutkin ovat huomanneet Jorsen olemattoman saalistustaidon :)

Tässä kameran luokse istumaan tulevan koiran iso loikka...

Tämä kaveri on siis lopputuloksena aina tässä, kun otetaan kuvia (ihan mistä tahansa!)

Eli kuvaajan pitää olla tosi nopea ja huomaamaton... Nyt otin jo ne kaikki äänetkin pois, en käsitä missä vaiheessa mä oon ehdollistanut ton karvakasan kameralle näin vahvasti... Pitää vissiin ottaa kamera mukaan myös kyyhkyjahtiin -jos on ongelmia luoksetulon kanssa :D

Jorse harrastaa myös kahlaamista. Kun eilen satoi oikein kovasti hän myös kroolasi asuntovaunun alla olevassa lätäkössä elämänsä innosta. Pienemmät vesialueet ovat siis aivan ihania, mutta isomman (esim. järvi) on vielä vähän pelottava. Pitää mennä vapaa viikonloppuna Jorsen kanssa niin uimaan, että itsekin ui, niin saa poika vähän itsevarmuutta siihen aallonpelkäämiseen. Lapset kun on mukana, menee kaikki huomio siihen, että vahtii niiden pinnalla pysymistä!

Kutomuksetkin edistyy. Kohta on etukappalekin valmis puserosta, ja pääsen hihojen kimppuun. Hauskinta on, että hihoissa on melkein tuplamäärä silmukoita pääkappaleisiin verrattuna, mutta onhan ne kyllä kaamean leveätkin. Jouduin purkamaan melkein yhden lankakerän verran, kun osui niin vihreä lanka kohdalle, että koko 50g oli värjääntynyt vihreällä -eli vihreä lanka kulki koko matkan mukana. Siedän tota vihreää tossa neuleessa nyt kyllä raitoina, mutta etukappaleen keskellä pelkkää vihreää kanervavärin keskelläkin on munkin sietokyvylle vähän liikaa :) Purin pois, koska tiedän, että olisi alkanut vaivaamaan/harmittamaan jälkeepäin -ja se yleensä aiheuttaa neuleenhylkäämistä :D

Nyt lähden vielä tikuttelemaan muutamat kerokset, ja sitten ruuan laittoon. Alakerrassa tunnutaan taas kaipaavan pientä erotuomarointia, tämä vintistä kiljuminen ei oikein tunnu enää tehoavan ;) Huomenna laskeutuukin sitten tavallaan rauha taloon, kun poika lähtee isälleen. Äidillä on jotenkin kamalan haikea olo, eikä millään raaskisi päästää pientä pois. Kuitenkin pojalla on jo kova ikävä isäänsä, ja tyttö menee takapakkia omatoimisuuden suhteen, kun ei tarvitse itse lainkaan ajatella. Tytöllä kun on lievä CP vamma, missä omatoiminen ohjautuminen sekä toimintamallien kehittäminen ovat haasteita. Nyt kun veli on auttamassa vähän liikaakiin (silkkaa kiltteyttään) heittäytyy likka melko avuttomaksi asioiden suhteen, mitkä osaa kyllä 100% varmasti.

Molemmat lapset myöskin kaipaavat selkesäti jo rutiinejaan. Tyttö on kysellyt jo viikon verran, että milloin PÄÄSEE hoitoon. Osa tappeluista on myös selvästi jo silkkaa väsymystä toisen lärviin. Kyllä se tosiaan taitaa niin olla, että loma on ihanaa, mutta tietty määrä on tarpeeksi :)

Ja nyt meni taas jaaritteluksi... Nyt revin itseni ylös tästä konttorituolista!