Eilen käytiin sitten haistelemassa "tottelevaisuuden" tuulia. Käytännössä seurattiin muita koiria ja opeteltiin seuraamisen alkeita lihapullan voimalla. Yllättävän eri tavalla käyttäytyy koira eri paikassa ja itselläni oli suurin homma keskittyä vain pelkästään omaan koiraan kun ympärillä kuitenkin koko ajan tapahtuu jotain. Osa ohjaajista on melko kovaäänistä porukkaa, eli saa olla tarkkana, ettei keskittyminen herpaannu :)

Jorse oli oma ihana itsensä. Hän kyllä seurasi ja istui ja yritti tehdä kaikkensa, että menisi hienosti. Vähän myös vinkui ja haukahteli muiden perään alussa -koska ei hän käsittänyt, että ne muut leikkii ihan itsekseen toisella puolella kenttää ja hänen pitää vaan tyytyä mamman seuraan! Äkkiä kuitenkin äkkäsi mitä kuuluu tehdä, ja että ne muut "nyt vaan on siinä".

Ensi tiistaina mennään taas, ja yritetään kotona reenata seuraamisen paikkaa oikeaksi, nyt kun herra joko edistää tai sitten jää jälkeen -mutta murto-osa sekunneista puhutaan oikealla kohdalla ;) Istuu kyllä kun pysähdyn, mutta se paikka... :D Jorse on päättänyt, että istuminen on parasta noin 30 sentin päässä sivulla ja naama muhun päin -niin näkee parhaiten :) Nooh, tuskimpa vielä mitään suurta vahinkoa ollaan saatu aikaan, eiköhän se siitä makkarapalkalla ala mennä kohilleen jossain vaiheessa.