Vietettiin juhannus siis mökillä, ja tässä vähän rantakuvaa, jotta saa jonkun käsityksen paikasta. Juuri tällä hetkellä oli outo valoilmiö, eli pieni auringon pilkahdus -se kyllä oli viikonloppuna erittäin harvinaista herkkua, taivaalta kun tuli vettä melkein taukoamatta.

Jorse oli hienosti niin sisällä kuin ulkonakin. Ulkona pidettiin vapaana, koska ihan vieressä ei ollut ketään, eikä Jorse mennyt mökin taustaa kauemmas seikkailemaan. Sen verran kuitenkin jännitti outo ympäristö. Vaikka viereiselle rannalle tuli ihmisiä, niin hienosti poika Odotti, kun sanoi "odota" niin kauan, että oli naru kaulassa. Ihan 100% kun en kuitenkaan häneen tässä asiassa luota -eikä koskaan tiedä, miten vieraat ihmiset suhtautuu yliystävälliseen laboratorionnoutajaan :)

Rannalla kiinnosti vesi, ja välillä mua hirvitti se vauhti, millä juostiin rantakiviä ja kallioita pitkin -ne kuitenkin oli L-I-U-K-K-A-A-T

Niin se vaan pysyi pystyssä nelivedon voimalla, vaikka leikattiin jopa kynnet edellisenä iltana, niin hyvin piti silti. Itse en uskaltautunut noille kallioille lainkaan.

Mä myös ongin, mä siis rakastan onkimista. Se hiljaisuus ja kohon kellunta -AH! Noo, tällä kertaa, siitä oli kyllä rentoutuminen kaukana, koska myös Jorse oli kiinnostunut onkimisesta. Vähän vain eri syistä kuin minä... Häntä kiinnosti suunnattomasti tuo aalloilla kelluva punainen esine, jota vielä niin viekoittelevasti heiteltiin ihan nokan edestä aina uudestaan, ja uudestaan... Sain hänelle kyllä selitettyä, että tämä ei ole mikään noutoharjoitus, eikä muutenkaan ole tarkoitus että pienet ruskeat ja ennen kaikkea innokkaat noutajat lähtevät ulapalle kroolaamaan kyseisen esineen perässä.

Kun tämän kaiken olin saanut iskostettua herran kalloon, tapahtui se odotttamaton...

Siis äiti mikä TOI on??!

Hän sai haistaa, ja vähän hän maistoikin -koska koukku oli pahasti silmässä, eli ei voinut tätä yksilöä päästää takaisin järveen. Sen verran kävi suussa, että voi sanoa, koska järvikalaa ei nyt ihan suorilta kannata mennä popsimaan -vaikka olis kuinka innokas.

Laiturilta poistuminen innokkaan noutajan ja yhden kappaleen särjen kanssa voi olla erittäin haasteellista... Jorse teki kaikkensa, hän hyppi josta seurasi "älä herran jumala hypi laiturilla" hän istui ja peruutti "älä peruuta enempää, sä tiput!" :huutoja. Ja sitten hän peruutti ja hypähti yhtäaikaa, ja LOISKIS... Jorse sukelsi noin 30 cm, jonka jälkeen hän oppi pakon edessä uimaan, ja porskutti rantaan. Minä meinasin saada sydänkohtauksen siitä paikasta ja ne murto-osa sekunnit kun kaiffari oli veden alla oli ikuisuuden mittaisia! No kaikki hyvin ja Jorse pääsi omin avuin rantaan, pudisti itsensä, ja alkoi seuraamaan särkeä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut...

Vähän ehkä otoksista voi henkiä pientä nolostumista

 

 

Päivällä Jorppuli oli jo käynyt kokeilemassa vettä, mutta jouduttiin houkuttelemaan lihapullan voimalla pois vedestä. Heti kun maha kastui jähmettyi paikoilleen, ja kun liikautti jalkaansa pelästyi veden pinnan liikettä :) Lisäksi vesi oli kuitenkin vain 13 asteista, joten ensikokemuksena oli aika jäätävää :)

Toivottavasti vedet tästä nopeasti nyt lämpeävät, kun on luvannut niin kivoja kelejä tänne päin Suomea!

Muuten juhannus meni rauhallisesti, Jorse oli molempina päivinä menossa mukana ja sunnuntain se pelkästään vaan makasi ja kuorsasi. Tämäkin päivä on vielä mennyt elpyessä, sen verran uuvuttavaa oli tuo vieraassa paikassa oleilu. Onneksi nyt pääsee taas kiinni normaaliin rytmiin ja saa levätä päivät omassa tarhassa!