Eilen käytiin tekemässä Jorselle oma vakuutus, koska meikäläisen tuurilla jokainen päivä on uhkarohkea yritys ;) Varsinkin tällä hetkellä, kun tilannehan tällä paikkakunnalla on se, ettei kunnallista eläinlääkäriä ole laisinkaan olemassa (entinen erittäin hyvä otti ritolat, ja lähti ulkomaille töihin -yllättävää, ettei hakijoita ole ollut jonoksi asti...) niin jonkinnäköinen turva on hyvä olla olemassa. Hinnaltaan noi ei kuitenkaan ole mitenkään päätä huimaavat -varsinkin jos jotain tapahtuu. Ja vaikkei tapahtuisikaan, niin on ainakin olemassa vakuutus jos koira sössii esim. joidenkin muiden omaisuutta. Kotivakuutus on muuten ihan älyttömän suppea koiran tekemille tuhoille! Panin vain merkille, että käytännössä on kotivakuutuksesta melkein mahdotonta saada mitään muuta korvausta kuin omalle omaisuudelleen tapahtunutta. -mikä tietenkin on myös ehkä luonnollistakin -näin sitä vaan tulee miettineeksi, että kun on vakuutus, niin se korvaa. Huomaa myös, miten vähän olen käytännössä joutunut tappelemaan (muiden kuin Kelan ja Eteran kanssa) asioista, että on niinkin sinisilmäinen käsitys jostain vakuutuksesta.

Tänään pitäisi tulla vieraita käymää. Jorma on ollut tänään tosi pirteä (sen mitä on ollut hereillä) ja ollaankin ehditty "treenata" tänään jo pariin otteeseen. Eilen illalla keksin Jorpulle malttitreenin. Hän ei aluksi kyllä ollut lainkaan samaa mieltä treenin "mukavuudesta" minä taas olin ylpeä itsestäni ja nokkeluudestani... Me ollaan päätetty, että on tiettyjä paikkoja mihin koira ei tule, eikä sen edes kuulu olla niistä paikoista kiinnostunut -koska ne ei kuulu koiralle ;) Eli siis, lähdetään tältä pohjalta, että koira ei osaa kaivata sellaista mistä se ei tiedä :) Toisinsanoen lasten huoneeseen ja vessaan ei ole mitään asiaa. Lasten huoneen ovessa on portti ja vessan ovi on aina kiinni.

Tähän asti onkin mennyt ihan ok. Eilen kun lapset olivat hammaspyykillä, jätinkin oven auki, ja enpä arvannutkaan mikä tahtojen taistelu siitä tuli... Ainakin on yritystä jätkällä... Määrätietoisesti poistamalla ja istuttamalla yhä uudelleen ja uudelleen me loppuen lopuksi pestiin lasten kanssa hampaat rauhassa -Jorman istuessa kynnyksen takana virallisena valvojana. Kyllä häneltä sitä malttia löytyy kun vaan jaksaa pyytää. Hän on vielä niin pieni, että suurin työ on siinä, että loppuen lopuksi saa rauhoittumaan ja keskittymään siihen asiaan mitä ollaan tekemässä (ja tietty vielä jossain vaiheessa saada se pikku papu ymmärtämään mitä mä olen ylipäätänsä pyytämässä...) Jahka hän oli saanut kiukkunsa purettua siihen kynnykseen (kynnyksen vikahan se oli, ettei siitä yli saanut tulla :D!) ja siitä sitten torunnan kautta päästiin ideaali tilanteeseen -hampaat irti kynnyksestä ja istumassa eteisessä. Sinänsä en vaatinut istumista vaan istumisen kautta mentiin odota käskyllä. Istumisesta kehuttiin, odottamisesta kehuttiin jne. oikeastaan kaikesta kehuttiin hillitysti, mutta kynnyksen puremisesta äiti ei kehunut -mistä pikku papu oli ihmeissään ;)

Tänään harjoiteltiin tänne käskyä, ehdotonta istu käskyä ja vähän myös noudon alkeita. Noutojen kanssa ollaan tällä hetkellä niillä linjoilla, että yhtään ei saa mennä "metsään" eli käytännössä kaikki mitä heitetään pitää myös palautua. Tässä se on kiinni ainoastaan omasta pelisilmästä -eli Jorpulle ei heitetä mitään, ellei se ole sillä mielialalla, että tietää sen varmasti tuovan takaisin. Käytännössä näkee tosta pienestä pavusta jo tosi hyvin päälle, milloin sillä on "järsin tätä tässä vain yksikseni" tai milloin se on intona tuomassa takaisin.

Harjoittelemisessa vaan pidetään päätä kylmänä, harjoitellaan vähän mutta hyvin niin kyllä tästä varmasti ihan hyvää tulee :)