Meillä kaikki tehdään nykyään valvovan silmän alla... Kaikki vaatii sellaisen ruskean pienen hyväksynnän -tai ainakin läsnäolon... Taltioin tänään meidän puutarhatöitä kameran kera, koska suurin osa hommasta oli sellaista, että isännän piti heilua joko lapion tai vinssin kanssa.

Meidän kukkamaassa on mänty -joo siis ihan oikea mänty... Tai siis niitä on kaksi. Jo viime keväänä yritin esittää että se toinen saa lähteä, koska koko kukkamaa on ihan varjossa, kun kaveri vain kasvaa ja kasvaa. Näillä asioilla on tapana järjestyä, mutta olen vain aivan liian pikaliippari välillä... Olin jo unohtanut koko homman -koska selvästikään ideani ei ottanut "tuulta purjeisiinsa" rakkaan siippani aivoituksissa.

Nyt olin muutaman päivän jo suggestoinut sellaisen ajatuksen ilmoille (mantraa hokemalla, jotain yleensä tapahtuu) että Iirikset on NYT jaettava, jotta on edes pieni toivon hiven, että tänä vuonna vielä kukkivat... NO tänään sitten (pahimpaan vesisateen aikaan) kuulemma voitaisi siirtää ne... Kumma juttu, en suostunut... :D Nooh, kun vesisade loppui, oli siiippa edelleen sitä mieltä, että aika olisi otollinen puutarhahommille (ja en nyt tarkoita mitään sellaista mitä joku kansanedustaja on ehdotellut tekstiviestien muodossa...) eli ei kun pihalle.

Mänty, oli siis sen kokoinen, että maasturia tarvittiin ja vinssiä. No mutta ONNEKSI pojat kävivät sieltä Jämsäkoskesta noutamassa meidän pihaan tuon uuden maasturin (suinkaan niillä jo 5 tallissa seisovalla tämä homma ei olisi onnistunut ollenkaan :D) joten sillä sitten rykäistiin mänty reppana ylös. Mä olisin heittänyt koko puunräähkän tuonne pihan perille maatumaan -mutta isännän mielestä sille pitää antaa mahdollisuus, ja niipä sitten kaivoi uuden kuopan ja hänet iskettiin siihen. Istutusmantraksi luettiin meidän perheen jo perinteeksi tullut "elä tai kuole" ja lorautettiin vedet perään.

Tässä mänty "irtonaisena"

Tämän jälkeen piti kaivaa kuoppa, ja Jorse tietenkin ylempänä valvovana viranomaisena tarkistaa kuopan pohjan koostumuksen, jotta se on männylle sopiva

Tämän jälkeen pitää tietenkin hetkeksi jäädä odottelemaan sitä kasvun kohinaa

Toivottavasti lähtee kasvamaan, itse olen varsin skeptinen, mutta kyllä sen sitten loppukesästä näkee :)

Lisäksi mua alkoi häitsemään yksi pensas ja kiskaistiin sitten sekin samalla sillä vinssillä ylös, kun kerran alettiin mylläämään :)

Tässä pensas kyytiin

Ja Jorse jälleen valvoo, että kuljetus sujuu kaikkien sääntöjen ja asetusten mukaan

Itseoikeutetusti takaisin päin, hän matkusti kyydissä -eihän toki tämän arvoisen koiran ole ollenkaan sopivaa aina kävellä itse

Tänään oltiin myös autoajelulla. Ollaan muutaman päivän välein käyty, kun tuntui aluksi stressaantuvan siitä kovasti, mutta joka kerta on mennyt aina vaan paremmin ja paremmin. Alkaa ymmärtää, että hänen paikka on siellä takana, eikä ne ihmiset karkaa siitä autosta mihinkään. Tänään nukkui jo pitkiä aikoja (lue 15min kerrallaan) kun oli suoraa tietä, sitten kun alkaa olla mutkaista pikkutietä niin vielä hermostuu. Ymmärtäähän sen, kun kerran siellä takapäässä ei meinaa tassut pitää.

Siirrettiinhän me myös niitä iiriksiä. Sen kaikki vaiheet tapahtuivat luonnollisesti myös enemmän ja vähemmän osallistuvan Jorpun kanssa.

Hän mittaili hyvin tarkkaan kukkien saaman vesimäärän

ja lisäksi myös toki työnsi päänsä vesisuihkuun tarkistaakseen oikean lämpötilan

Ja kaiken tämän jälkeen alkoi ramaisemaan vietävästi

Eli loput hommat saimmekin tehdä ihan rauhassa, kun pihatuijan alta kuului vain vienoa tuhinaa :) Hyvin hän luottaa siihen, ettei kukaan häntä yksin jätä, ja loppuen lopuksi hänet piti kantaa sisään -kun kertakaikkiaan ei pysynyt tolpillaan -aika rankkaa tämä puutarhanhoito!