Tänään isäntä lähti hakemaan uutta ajokkia talliin (taas kerran :D) ja meillä onkin sitten ollut koko päivä keskenämme (okei okei, lähti puolilta päivin, mutta mun tärykalvojen mielestä oon ollut koko päivän yksin...) Muksut alkaa olla jo ihan loppu, ja mun hermot alkaa olla ihan loppu ja Jorse on loppu ja... :D Mun pinnani on suoraan verrannollinen siihen, kuinka rauhassa saan tehdä omia juttujani... Jo ruhtinaallisesti 3 minuutin rauha tehdä jokin asia ripeästi yksikseni loppuun on mulle SE juttu.

Ja lasten kanssa tästä on saanut joustaa -tämä on yksi niistä asioista, jos jotain voisin äitinä muuttaa -niin tämä! Että äidillä olisi oikeasti päivässä ihan oikeus ja velvollisuus viettää omien ajatustensa ja pelkästään niiden kanssa min. 15 min. Tämä on myös se yksi asia, jota minä en koskaan lasten ollessa pienempi saanut toteuttaa -aina oltiin sitä mieltä että mullahan on omaa aikaa kun teen ruokaa keittiössä. Mun mielestä mulla on vasta sitten omaa aikaa, kun teen vapaaehtoisesti ruokaa keittiössä ja ennen kaikkea yksin.

Ehkä olen vain itsekäs, tai jotain, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että mun "oman ajan" torpedoinnilla saa mut aivan ultimate pahalle tuulelle, eikä silloin ole kellään kivaa. Ja tämän tajuamiseen on tarvittu siis yli 6 vuotta (toimitus huomauttaa...). Mutta niin se vaan on, että kyllä se vaan blondillakin leikkaa! :D

Meillä on tänään ollut Jorsen kanssa aamupäivä malttitreeniä. Ollaan nyt päästy siihen vaiheeseen, että istuessa "odota" käskyllä pääsen kaksi askelta taaksepäin ja kaksi takaisin ja sitten saa makupalan. Tämä on mielestäni Joppulilta erittäin hyvä suoritus, koska hän RAKASTAA lihapullaa, ja sillä ollaan tätä tehty. Jos otan jonkun muun "houkuttimen" ei se kiinnosta tarpeeksi -vaan alkaa kiinnostamaan kaikki kastemadotkin enemmän kuin mun makupala...

Lisäksi alettiin pureutua tähän meidän "tulevaan murheenkryyniin" eli taluttimessa kävelyyn. Miten mä siis jotenkin vanhastaan muistin, että talutin vaan laitetaan kaulaan ja lähdetään kävelemään... joo, kyllä lähdetään joo... Venuttamaan taaksepäin apinan raivolla se talutin suussa... Aargh! Mun täydellinen kultapalleromussukka koirani ei siis olekaan luonnonlahjakkuus aivan kaikessa mitä yritämme... Siispä, Tiinan neuvoilla lihapullat kantoon ja matkaan... Okei -me siis päästään jo neljä askelta, ilman että talutin on suussa, ja sen lihapullan on syystä todellakin näkyä koko ajan -jotta näinkin "valtavaan" suoritukseen päästään... Mä luulen että pitää ottaa tämä isännnän kanssa yhteistreenaukseen, se vois olla että hämääntyisi toisesta kutsumassa sen verran, että unohtuisi se narun kiskominen hetkeksi...

Tänään oli myös se suuri päivä, kun Jorse oli yksin kotona 2 tuntia. Oikein mallikkaasti oli mennyt (okei okei, yksi sanomalehti oli silputtu -mut ei paha :D). Jätin tarkoituksella sen eteiseen, missä muutenkin nukkuu yönsä, eli sen puolesta, ei ollut koko alakertaa temmellysalustana sentään!

Komeat kehut (kyllä -siis hillityt ;D) kun tultiin kotiin, ja heti uninen Jorse pihalle pissalle. Yhdet pissat oli tullut poissa ollessa, mutta sentään sanomalehdelle nekin.

Tänään käytiin myös hakemassa vaaka. Jorse painaa 6,5 kiloa, eli käytännössä viime viikon keskiviikosta on tullut 1,1 kg lisää.

Kuvista voi katsoa, miten poika on komistunut! :D Tää on ihan mahdoton kuvattava seisaaltaan... istuvaltaan onnistuu hyvin, kun osaa "odota" käskyn, mutta nää liikekuvat on vielä vähän hakusessa -mutta kyllä näistä nyt jonkun näköisen käsityksen sentään saa -eli kyllä se kilo näkyy...

1241626307_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1241626345_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"SE OLI JO SIINÄ KUN TULIN TÄNNE"

1241626363_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"lopeta nyt jo se kuvaaminen"

1241626387_img-d41d8cd98f00b204e9800998e