Muuten me ollaan vaan oltu... Käytännössä täällä on ollut pari päivää niin kaunista, että ulkona on luonnollisesti tullut oltua (ihan tosissaan, olen myös kutomiselta tehnyt muutakin...).

Pestiin maasturi, mikä meinasi mennä farssiksi, koska luonnollisesti vesipumppu hajosi. Kun olin saanut ekan puolen pestyä, huomattiin, että tallin lattia lainehti... Kieltämättä olin vähän ihmetellyt, että kummasti vedenpainetta ei oikein tule, mutta en sitten tietenkään asiaa sen enempää pohtinut... Nooh, eihän sitä vettä tietenkään riitä letkuun -jos pumppu puhaltaa puolet lattialle ohi... Onneksi on vanha hevostalli, ja lattiasta löytyy viemäri, eli isäntä paikalle, avaamaan viemäri ja vo´la vesi pois... No okei okei, ihan noin se ei mennyt, kyllä sitä sinne vielä aika paljon jäi, mutta jätettiin puhallin sinne huutamaan yöksi.

Lapset istuttivat omat kesäkukkansa omaan laatikkoon, jotta heilläkin on sitten jotain istutettavaa kun sen aika tulee. Minähän en sitten paljon niitä siemeniä ostanutkaan. Vaivaiset 16 pussia... En sitten ihan tullut siellä kaupassa ajatelleeksi, että paljonko sellaisen määrän esikasvattamiseen tarvitaan ensinnäkin tilaa... No miksi olisin? Sehän riittää, että valkkaa telineestä ne kukat, mitä haluaa löytävän puutarhastaan kesällä? Onneksi kun tutkin (tietenkin kotona vasta) pussin kylkiä tarkemmin, noin kymmenen "vain" vaatii esikasvatuksen, eli ei ihan niin suurta urakkaa olekaan edessä... ;) Ei vielä ole hätää, kun isäntä ei ole äkännyt, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Mä luulen, että voi ilme muuttua siinä kohtaa, kun se huomaa erinäisten purkkien ja purnukoiden valtaavan kämppää... "Mutta kun ne vaan täytyy esikasvattaa" on mun alibi... Katsotaan miten mun käy...

Mummi ja Pekka kävi kylässä myös, tuomassa tuliaisia etelän reissultaan. Karkit oli ne mitkä kiinnosti lapsia -äitiä toki eniten ne pehmeät tuliaiset...

Dahliat pitäisi laittaa myös esikasvatukseen ensi viikolla -jahka saan sitä puutarhamultaa... Isäntä jo pikku hiljaa alkoi varovaisesti kysellä, että mitäköhän sellainen kuorma oikein pihaan tuotuna maksaisi... Alkaa sillekin pikkuhiljaa valjeta tämä mun intoilu... Vielä viime kesän se uskollisesti kantoi säkkejä kanssani pihaan, mutta nyt on vissiin kuunnellut, että Skenaariot pihan kukkapenkeistä alkaa mennä siihen suuntaan, ettei ihan parilla säkillä enää selvitä :)

Jorman pihakoti alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa. Vielä pitää valaa lattia ja asentaa sinne se lattialämmitys, niin rupeaa olemaan koti asukasta vaille valmis. Aitaus pitää myöskin vielä vähän viimeistellä -esimerkiksi ovi aitauksessa olisi vissiin ihan hyvä olla olemassa :) Sitä nyt tuolla ilmeisesti ulkona väsätään, eli kohta on kaikki kunnossa poikaa varten ;)

Äiti oli kovasti sitä mieltä, ettei koiralle voi antaa nimeksi Jorma, karseen likainen mielikuvitus naisella, ei se sitten ihme ole, että tytärkin on tälläinen ;)