Nyt on taas se hetki viikonlopussa, kun aivoni ihmettelee"mitä tapahtui?" Juuri tulin töistä kotiin, laitoin ruuan tulille ja se kaikkein mullistavin asia: Tyttö lähti isälleen ja talossa on syvä hiljaisuus! Aina se vaan on yhtä pysäyttävä asia, vaikka tähän jo pitäisi olla tottunut. Koko ajan on kuitenkin sellainen tunne että jotani puuttuu. Puuttumisen tunne ei kyllä häviäkään mihinkään, tähän vaan tottuu -pidemmillä pätkillä. Viikonlopussa on se paha puoli, että oikeastaan hiljaisuuteen ehtii juuri tottua, kunnes "räpätäti" tulee jälleen takaisin ;) Ihana rakas lapsi, mutta välillä saisi olla hiljaisempi, vaikka näillä geeneillähän se on lähes mahdotonta!

Käsityöt on hold:ssa. TYKS:ssä sain vähän liinaa eteenpäin, mutta sormet alkoi nyt puutumaan lähes joka tunti, että on pakko sysätä noi hommelit sivuun. Arvaa ottaako pattiin! Nämä viikonloput on juuri niitä, kun olen yleensä saanut oikein uppoutua mun omiin hommiin = käsitöihin, mutta nyt varmaan on parasta pitää taukoa -ettei äidy oikein pahaksi. Käytännössä luolamies koputtaa tuolla meidän ruskean koppia valmiiksi... Että olis senkin puolesta aikaa. Nooh, täytyy varmaan sitten vaan uppoutua telkkarin antiin... Vaikkei sieltäkään enää nykypäivänä tule mitään katsomisen arvoista.

Huomenna on se SUURI päivä, eli näemme vihdoin meidän oman ruskean pojan. Saa nähdä onko Jorman näköinen... Olen kiusannut jo kaikkia, että teen siitä Jorman, jos vaan on Jorman näköinen... Nooh, katsotaan nyt miten käy -ainakin vähäisistä kuvista päätellen, voisi hyvinkin olla :)

TYKS:ssä kaikki meni suht hyvin. Mitään odottamatonta uutta ei tullut vastaan. Diagnoosit tarkentuvat ja Dyspraksia on se, mikä nyt tällä hetkellä nostaa vahvasti päätään. Johtuen nimenomaan siitä aivorakenteellisesta muutoksesta joka on todettu magneettikuvin. Uusi magneettikuva otetaan syksyllä 2010 ja myös seuraava TYKS kontrolli on silloin joulukuun paikkeilla 2010. Eli siinä mielessä vähän myös helpotusta ettei tarvi heti vuoden päästä taas olla siellä monta päivää. Siellä osastolla istuminen on niin raskasta!

Mä en voi käsittää miksei ne hoitavat lääkärit voi lukea niitä palautteita etukäteen!? Oli taas todella kiva kertoa 4 eri ihmiselle samat asiat alusta alkaen, kun jokainen kysyi Mites teillä nyt menee? Mitä oireita on nykypäivänä? Miten päiväkodissa menee? Lukekaa niistä papereista, hyvänen aika! Nooh, kiltisti minä taas selitin kuin Runeberg jokaiselle tädille mitä on nyt sitten niin kauhean merkillistä meidän lapsessa. Ja ne sitten kirjoitteli ylös. Loppupalaverissa kun käytiin asioita läpi, niin kuitenkin ihan samoilla linjoilla oltiin jokaisen kanssa, eli kyllä ne jotani oli munkin jutuista kuunnelleet. Eikä myöskään ollut mun mielipiteet tytön kehityksestä ihan metsästä, koska ihan samoille linjoille mun kanssani lääkäritkin päätyi.

Toiminnanohjausta pitää olla, sanalliset selitykset yksinkertaistaen, tukien kaikki normaaleja liikunnallisia toimia, jotta saataisiin kaikki mahdollisimman lähelle ikätasoaan. Fysioterapiaa vähennettiin, mutta samalla myös toimintaterapian osuutta vastaavasti lisättiin (yhtälö on se että yhtä paljon terapiaa), mutta käytännössä enemmän päiväkotikäynteinä ja ns. kotikäynteinä, eli toisin sanoen mun kuskaamiseni väheni. Lääkäri oli ihan ihmeissään, kun kysyi, että miksemme ole uimahallissa käyneet. Selitin, että me käymme 3 kertaa viikossa terapiassa, maanantai-iltaisin ei jaksa, ja perjantaisin joko tyttö lähtee isälleen tai sitten minä haen veljen -että missäs välissä ajattelit, että me vielä aletaan uimahallissa käymistäkin "ihan kuntouttavassa mielessä" harrastamaan. Okei, mä vähän siinä suutahdin, josta johtuen ilmeisesti lääkäri palautepalaverissa sanoi, ettei näiden terapioiden ole tarkoitus olla toinen työ, että pitäisi sitä jotain muutakin ehtiä, kuin käymään terapiassa ja töissä... Varmaan ihan totta, mutta noilla määrillä terapiaa mitä lapselle on määrätty on aika mahdoton yhtälö toteuttaa -jos lääkäritäti yhtään osaa laskea. Jos lapselle on määrätty 75 x vuodessa terapiaa, ja viikkoja on 52 niin kyllä siinä nyt aikamoinen kasa sitä terapiaa on... Ja sitten sanotaan, että ei sitä nyt koko ajan tarvi terapiassa käydä ;) Joskus lääkärit vähän kompastuu omaan näppäryyteensä...

Nyt alkaisi se ruoka olla valmis, ja lähden vielä surffailemaan muiden blogeihin, josko löytyisi jotain kivaa luettavaa taas :) Laittelen Herra Ruskean kuvia varmasti sitten kun olemme huomenna vierailun suorittaneet!