Niinhän siinä sitten kävi, että kun parempi puolisko oli eilen illalla viihteellä, muksut nukkumassa, niin pakkohan se oli yksi uusi käsityö aloittaa... Vanha puseron vääntäminen tuntuu niiiiiin tylsältä -kuvionkin kun melkein jo osaa ulkoa :) Onneksi lanka on kuitenkin niin mukavaa kutoa, ettei varmasti kuitenkaan jää kesken, mutta vähän nyt joutuu odottelemaan aina välilllä.

Aloitin olohuoneen pöydälle (ainakin nyt alkuperäisen suunnitelman mukaan) tuollaisen pyöryläliinan. Näytti kuvassa hirmu monimutkaiselta, mutta eihän tuossa nyt ole mitään merkillistä loppuen lopuksi. Tehdään paloista, ja yhdistetään viimeisellä kierroksella suoraan alkuperäisiin salmiakkikuvion muotoon. Sopii mulle, nimittäin toisenlaiset "tee ensin lättykasa ja yhdistä sitten" -ratkaisut ei sovi mulle ollenkaan. Mähän kyllästyn yleensä siinä kuudennen lätyn kohdalla -kun ei tule mitään näkyvää valmista... Ja sitten tietenkin voi olla, että jokin tosi mielenkiintoinen projekti vie jälleen mukanaan... Tässä otos tästä joka suuntan kanittavasta alusta

Saa nähdä saako tuosta venyttämällä ja tärkkäämällä hyvän. Jollei niin päätyy jälleen rinsessan nukeille peitoksi -siellä on jo erinäisiä etu ja takakappaleita -kun ei niistä sitten tullutkaan sellaisia kuin piti :) Onneksi tyttönen on aina yhtä tyytyväinen kun äiti on "ihan häntä varten" kutonut taas peiton -varmaan jo vuoden sisällä alkaa ymmärtää, ettei välttämättä asia ihan ole noinkaan... :)

Tyttösen kädet myös palelee koko ajan, eikä niissä tunnu varsinkaan näin kipeänä kiertävän kunnolla veri. Niimpä kaivoin Teddy lankaa äkkiä kätköistä (niin siiis mitään paljonhan lankaa ei tietenkään ole missään laatikoissa...) ja tekaisin likalle rannekkeet:

Kauhea meteli tuli, kun yritin alkaa päätellä langanpäitä -niitä ei kuulemma missään nimessä saa ottaa pois, koska ne on Batgirlin kynnet... Ookkei sopii mulle, en todellakaan ole mikään langanpäättelyn ihannoija...

Jaaha työmaa kutsuu alakerrasta -sieltä kuuluu se tuttu huuto "äääitiiii mä haluun ruokaa" Lapsihan on terve, kun se syö :)