On niin ihanaa, kun tuo aurinko lämmittää. Vielä kun tuo lumikin häipyisi pihasta niin olisi kaikki hyvin... Pääsisi vihdoinkin mönkimään puutarhaan. Vielä olen pystynyt pitämään näppini erossa kaikista sipulipusseista ja siemen houkutuksista mitä ne kaupoissa yrittää väkisin ihan mun kiusakseni mainostaa.

Jotain pitää kyllä ostaa esikasvatukseen, mutta katsotaan nyt miten pahasti hullaannun... Viimeksi kun "vähän" esikasvatin siemenistä kasveja -niin lopputulos vaikutti lähinnä kauppapuutarhalta... Ne vaan kaikki niin rönsyili... :)

 

Meillä prinsessaan iski flunssaviirus. Eilen jäätiin suosiolla kotiin, kun oli niin tukkoinen ja päätä särki. Sitten alkoikin oikea episodi! Yritettiin päästä paikallisen terveyskeskuksen neuvolantädin puheille, jotta saisin sairaslomalapun -no ei hän ollut paikalla. Sitten jonotettiin pääterveysaseman neuvolan tädeille (vuorotellen molemmille luonnollisesti) mutta eihän heistä kumpikaan ollut paikalla. Välillä toinen oli työasioilla (mistä piti palata "ihan pian") ja toinen oli muuten vaan kääntänyt puhelunsa keskukseen.

 

Kävi oikein sääliksi sitä keskusihmistä (koska tässä kunnassa terveyskeskuksen ja sairaalan keskus on ulkoistettu erilliseen yritykseen) kun se epätoivoisesti yritti yhdistää mua mihin numeroon milloinkin. Heillä kun ei selvästikään ole mitään muuta mahdollisuutta kuin toimia niiden ohjeiden puitteissa mitä heille on annettu. Jos olisi ollut sairaalan oma keskus, olisi varmasti yhdistänyt minut jollekin "mille tahansa sairaanhoitajalle".

 

Onneksi minulla ei mene sormi suuhun! Soitin jälleen paikalliseen terveyskeskukseen tällä kertaa "normaalille puolelle" ja selitin etten saa kaupungistakaan ketään kiinni -ja sairaslomalappu on kirjoitettava tänään -takautuvasti kun sitä ei kukaan kirjoita... Nooh, onneksi oli mukava ihminen siellä töissä, ja antoi minulle pääterveysaseman sairaanhoitajan suoran puhelinnumeron... niimpä soitin jälleen ja tällä kertaa tärppäsi.

 

Meidän vain piti mennä käymään paikan päällä (normaalisti neuvolassa kirjoittavat suoraan puhelimessa). Nooh, siitä tulikin sitten vähän pidemmän kaavan mukaan visiitti -eli hän määräsi meidät myös verikokeelle -joka tietenkin oli 5v prinsessalle melkomoinen järkytys. Ovat mukelot olleet sen verran terveitä, ettei ole kummastakaan verta tarvinnut ottaa.

 

Nooh, kerta se oli ensimmäinenkin ja meni tosi hyvin! 4 purkkia sitä halusivat, ja urhoollisesti likka laskeskeli eläimiä seinältä ja ihmeteltiin jonkun pikku taiteilijan näkemystä vaaleanpunaisesta kissasta, jolla oli sateenkaarenvärinen häntä, huulipunaa ja mielettömän pitkät ripset :)

 

Sairaalareissun jälkeen tultiinkin sitten kotiin, ja sain vihdoinkin kuvattua nämä mun tämän hetkiset "räpellykseni" Katsotaan vain, miten saan ne tänne liitettyä, koska tämän käytössä en vielä ihan kingi ole...

 

Alakerrassa kuuluu sen verran ääntä, että pitää varmaan jatkaa "turinointia" vähän myöhemmin...