Tänään oli ns. kaupunkikierros Toko-porukan kanssa. Aloitettiin kaupungin laidalta hiekkakentältä, jossa perinteinen "kierrä kaikki koirat" joka me vedettiin tutun sählästi läpi, mutta nyt ei Jorse enää "tunge ihan jokaisen iholle" joka on meille siis edistystä. Olin jopa ihan tyytyväinen meidän suoritukseen. Kontaktista ei ole tietoakaan ja Jorsella tuntuu olevan täysi työ, jotta se keskittyy 2 asiaan -eli siihen, ettei mene muiden luo ja siihen, ettei laita nokkaa maahan... Noh, en mielestäni voi vaatia tässä kohtaa enempää -ollaan kuitenkin lähtötilanteeseen nähden petrattu huomattavasti.

Seuraavaksi oli "kadulla kävelyä" pitkällä narulla. Meillä sattuneesta syystä naru ei ole koskaan pitkä, koska mä en halua ottaa mitään riskejä tän mahani kanssa. Ohjaaja vaan kysyi muina naisina, ollaanko aina lenkillä näin lyhyellä narulle, johon vastasin, että jos naru meillä on niin se on aina lyhyenä -mikä on totta. Jos annan Jorselle liikaa narua niin siinä vaiheessa kun repäisee, olen mä aivan varmasti turvallani. Enkä nyt oikein halua mitään mahalaskuja tai muitakaan venähdyksiä...

Homman nimihän oli matkan varrelle piilotetut maksalaatikot, joista me siis mentiin Jorsen kanssa ihan kirkkaasti läpi, koska A) en moisista tiennyt B) Jorsella oli niin kiire "kavereiden" luo C) Jorse ei narussa nuuhki -enää. Olen siis tehnyt kylmän vedon tähän nuuskimisasiaan. Jorse jäljestää niin paljon -ja koko ajan. Että meillä EI narussa nuuhkita. Mun on mahdotonta enää siinä vaiheessa saada koiraan mitään kontaktia saatikka holttia, kun se menee hajujen perässä, että mulle helpompaa on että koira ei nuuhki lainkaan. Kun ollaan narussa siis, niin edetään. Meillä on lääniä ympärillä niin paljon, että haistelu ja sen sellaiset "rennommat" lenkit saa olla vapaana -ja saa myös haistella elämänsä innolla silloin. NÄin nyt mennään ainakin siihen asti, että saan tohon koiraan haistelun suhteen holttia (eli jos se joskus ymmärtää, että kenttäkäyttäytyminen ja "vapaana käyttäytyminen" on eri juttu) tällä hetkellä noilla herneillä, mitä hälle on jaettu, ei ole toivoa.

Saatiin kovasti kehuja, olin ihan äimänä, kun kahteen kertaan meitä kehuttiin -tai siis mua siitä, että en menetä koiran kanssa hermoja, vaikka se siis oli täysi SIKA suurimman osan aikaa. Käytännössä siis joko veti, haisteli, haahuili, sinkoili "what ever you name it" voi koira keksiä "rauhallisella kävelylenkillä kaupungilla". :D Nooh, me otettiin istumista, aina kun kierrokset nousi, ja liikkeelle ei päässyt (tilanteesta ja kierroksista riiippuen) kuin joko katsekontaktista, piippaamattomuudesta, tai ylipäätään siitä, että istui. Koska koiran vireystaso (lue: kierrokset) riippui ihan siitä, oliko muita koiria metrin päässä -kymmenen metrin päässä, vai sitten jotain muuta mukavaa haisteltavaa. Kiskominen alkoi siinä vaiheessa, kun me pysähdysten jälkeen oltiin häntäpäässä -ja Jorsen mielestä meidänhän pitää ottaa kaverit kiinni. Kyllä se sitten pienen ajan päästä tajusi, että mitä mamma sanoo, niin niin tehdään, eikä niiden kaverien kanssa kävely nyt olekaan "se juttu".

Paljon opin myös koirasta (taas). Edelleen se kuumenee IHAN älyttömästi muista koirista. Kaikki ihmisten ohitukset sen sijaan meni tosi hienosti. Olin ihan varma, että se hyökkää myös natona ihmisten kimppuun, mutta ne oli nyt toisarvoisia. Myöskin treenaamista kytkettynä virikkeellisessä ympäristössä pitää treenata lisää. Nyt kun sitä ei ole treenattu -meillähän koira voi olla aina vapaaan, on myös kiskominen hihnassa alkanut jossain määrin. Enkä vihaa mitään niin paljon kuin kiskovaa koiraa. Sen sijaan perusasento menee jo kivasti myös häiriössä. Sen kestoa on vaan saatava lisää. Häiriön vakavuudesta riippuen riittää kun pitkittää makupalan antoa, mutta jossain tapauksissa silti se peppu nousee vielä viivana, kun palkka on saatu. Toisinaan taas jaksaa odottaa sitä "toista palkkaa" asennossa olemisesta. Tämän kanssa pitää vähän pähkätä, miten saan sen toimimaan. Kotona treenatessa asiat on täysin eri mallilla kun sitten kun ympärillä on hälinää ja koko ajan sattuu ja tapahtuu jotain.

Ensi kerta onkin sitten viimeinen Toko ohjatusti ja sitten on 10 kertaa pentukurssia kahlattu läpi. Keväällä alkaa Junnu kurssi, mutta talven yli tässä ollaan sitten omatoimisia. Perusasento (ja siinä pysyminen) häiriössä, seuraamisen alkeet (se 10 askelta olis jo huippu, nyt on sellaset puolitoista...) ja vielä jos onnistuisi seuraaminen häiriössä (ehkä vähän liikaa vaadittu kuitenkin Jorselta... Kontaktiin pitäisi myös keksiä vielä jotain kikkakolmosia. koska makupalat tarpeeksi ärsyttävissä tilanteissa eivät toimi. Nytkin kaupungilla pariin kertaan käänsi pään pois kun tarjosin makupalaa -puhekuplassa luki EVVK lihapullas... :D

Mutta kyllä se tästä, ainakin meillä on jotain pohjaa, ja ohjaajan sanoin, Jorse ei ole vaikea koira, se on vaan niin hurjan eloisa, että sen huomion saamisessa on haastetta :D Niinhän se menee, tälle koiralle kun yleisesti ottaen muut koirat on aina 600x mielenkiintoisempia kuin ohjaaja -oli sillä sitten kädessä mitä tahansa, ja teki se sitten mitä tahansa kevätjuhla liikkeitä -sitten kun sille päälle osuu...

Nyt onkin "koiramaiset" päivitykset olleet vähän vähemmistönä jo osittain siksikin, että mun supisteleva kupuni on vähän pakottanut "hiljaiseloon" koiran suhteen. Eikä nyt mistään olohuonetreeneistä mitään suuren suurta juttua saa aikaiseksi :) Toki siis koko ajan jotain pientä touhutaan vaikkei sitä päivityksistä näkisikään :)

Edelliskerran Toko:kin taitaa olla rapotoimatta -mutta sehän nyt olikin ihan "altalipan" suoritus.

Olimme siis 10.10 Kirkkonummella koiranäyttelyssä, ja päivitän arvostelun tähän kokonaisuudessaan, jahka tuo isäntä palaa kotio. Laputhan on edelleen tietysti hienosti arkistoituna autossa :)

Toko oli seuraavana päivänä, ja ensimmäisen kerran pitkästä aikaa jätettiin aamulenkki (erinäisistä syistä) väliin ja lisäksi alla oli siis lauantain pentunäyttely jännityksineen. Se olikin sitten yhtä katastrofia koko harkat.

Jorsessa oli niin paljon virtaa, että sitä ei oikeastaan saanut tunnin aikana keskittymään tekemiseen kuin noin 3 minuuttia. Itseäni alkoi jo sitten se sählääminen niin paljon naurattaa, että eipä se ohjaaminenkaan ollu enää "kovin vakuuttavaa". Niimpä me "jouduttiin" (oikeasti siis päästiin) yksilötukiopetukseen esteen hyppäämiseen ja myöskin mukana kulkemiseen, sitten kun muut olivat poistuneet kentältä. Koira olikin ihan erilainen häiriön poistuttua ja saatiin "homma toimimaan" viimeinkin.

Viime sunnuntaina olikin sitten ihan sikapimeää kentällä (kun kerran kelloja siirrettiin). 45 min treenien jälkeen oli pakko kouluttajan luovuttaa ja lopettaa treeni vähän aikaisemmin.

Käytiin läpi edelleen esteen hyppyä (siis yhdellä laudalla -eli ei mikää kovin korkea hyppy :D) ja myös edelleen koiran kohtaamista pareittain sekä yleistä sivulle tuloa yms. perusjuttuja. Tällä kertaa meni tosi kivasti ja Jorse oli ihan eri tavalla mukana.

Nyt oltiin aamulla sillä perinteisellä metsälenkillä, eli jätkä sai purettua sen suurimman energian juoksemalla vapaana metsässä. Jorse ei kyllä kovin kauas lähde vaan pitää tosi hyvin yhteyttä koko ajan. Näköyhteydestä ei häviä kuin ihan satunnaisesti ja silloinkin lähtee melko nopeasti tarkastamaan takaisin päin, että varmasti lauma on kasassa.

Nyt viikolla heitettiin vähän lintua (on noutoharjoitukset mukamas ajanpuutteen takia jääneet...) ja alkoihan sekin muistua koiran mieleen. Aluksi vähän empi, mutta otti kuitenkin suuhun ja toi pienen huutelun jälkeen ihan hienosti. Toisella kerralla meni jo ihan hienosti -ihan kuin olisi lamppu syttynyt pään päälle "ai niin siis tässä tehtiin äiti tätä".

Kovin on innoissaaan edelleen riistasta, eikä siis sen käsittelyn tai käsittelemättäjättämättömyyden (ihana suomen kieli :D) suhteen ainakaan ole ongelmaa.

Eilen tehtiin myös verijälki ja jäljesti sen kuin vanha tekijä tosi jälkitarkasti, vaikka viime jäljestä onkin aikaa aika paljon. Ollaan nyt muutaman kerran tehty jälkeä ihan heinäpeltoon, jotta jälkitarkkuus kasvaisi, eikä olisi niitä "häiriö" hajuja ihan niin paljoa. Seuraavaksi varmaan taas vedetään jälki metsään, kun kerran pellolla näyttäisi sujuvan jo tosi hienosti.

Tänään on tarkoitus tehdä vielä tokoharkkoja kunhan nyt vain tuo sade tuosta taukoaisi. Eilen illalla tekivät isännän kanssa kasia ja pujottelua, ne kun ovat jotenkin "miesten juttu" ja pysyypähän koira vetreänä :) Muutenkin niitä on helppo harjoitella "pissatusreissuilla" koira kun tuntuu olevan aina yhtä innoissaan -tehdään sitten mitä tahansa.

Eilen koira kävi vaa'alla ja lukemat olikin ihan kunnioitettavat 32,4 kg. Eli nyt on vähän annosta vähennetty, jotta saataisiin pikku hiljaa tuo painon nousu hillittyä ja tasaannuttua. Nyt tuntuu, että kiloja silti tuppaa tulemaan siinä 700g paikkeilla per viikko -mikä alkaa nyt jo tässä vaiheessa olla liikaa. Säkäkorkeuskin on 59cm, eli ei mitään ihan "minejä" olla täällä... Ei kuitenkaan silmämääräisesti näytä lihavalta, eli sen suhteen ei huolta.

Ensi viikolla onkin koiralla taas normaaliarkeen siirtyminen edessä. Taitaa vaan huokaista helpotuksesta, kun saa nukkua päivät rauhassa tarhassa, eikä koko ajan joku ole hössöttämässä "jotain ohjelmaa" :D

Eilen oli toko. Joo-o, eipä siitä viitsis juuri mitään kirjoittaa, meni niin penkin alle!!! Ei voi olla koira sekä ohjaaja niin jäässä.

Meiltä ei onnistunut, ei sitten mikään. Sivulle tulo oli ainoa asia mistä saatiin edes pienet kehut, muuten me vaan possuiltiin. Jorsella ei ollut mitään ajatustakaan olla kontaktissa. Olisi ollut ihan sama, vaikka olisin heittänyt kärrynpyöriä, niin jätkä olisi vetänyt kuono maassa ja kuulo pois päältä.

Aluksi toimi edes vähän nakki, lopputokosta jätkän ilme oli "ihan sama, mitä mulle yrität syöttää". Ei siis oikeestaan enää edes kiinnostanut, kun ei niin ei.

Tultiin "myöhässä" paikalle, eli en saanut koiraa etukäteen kontaktille / rauhoittumaan, joten väittäisin, että tässä oli suurin syy possuiluun.

Ensi kerralla ollaan taas ajoissa paikalla noin vartin ennen vähintään. Siinä ajassa saa koiran kierrokset sopivalle tasolle. Nyt se oli lähinnä räjähdysvalmis viritetty pommi joka sinkoili jokaisen hajun, koiran ja ininän sekä innostavan ohjaajan perään. IHAN SAMA mitä mä yritin tehdä.

Ohjaaja naureskeli, ettei ole meidän päivä (juu tiedetään, ei ollu ei) :) Kuulemma yllättävää miten meidän niin hyvä alku on nyt tuossa pisteessä... (Nii-i, sitä minäkin ihmettelen). Lauantaina meni kuitenkin pentunäyttelyssä olosuhteisiin nähden tosi hyvin. Vaikka välillä tietenkin sinkoilikin -ja yritti muiden kimppuun, niin kuitenkin jaksoi keskittyä monta tuntia, verrattuna tuohon eiliseen ruskeaan ADHD tapaukseen.

Onneksi ei oltu tämän ongelman kanssa yksin, vaan kaikilla koirilla oli lievästikin ilmaistuna "keskittymisvaikeuksia". Treenien jälkeen päällimmäinen ajatus oli, "mä en enää koskaan tee ton koiran kanssa mitään, kun en kerran osaa sitä ohjata" Noh, jahka olin päässyt kotiin asti, oli jo sisu kurkussa. Tämä viikko meillä treenataan kontakteja, ja joka päivä, särki, väsytti tai oli muuten vaan kenkkupäivä, niin silti treenataan. Enää en mene tonne noin haukuttavaksi :D Katsotaan miten tämä sitten toteutuu käytännössä...

Palautteena tuli, että mun pitää alkaa olla tiukempi Jorselle. Se on nyt alkanut tottua siihen, että saa" vähän tehdä" jotain omiaan, ja alkaa nyt pikku hiljaa ilmeisesti venyttää rajojaan. Tähän asti en ole puuttunut, kun olen ajatellut, että ei tapa intoa... noh, nyt mulla on sitten osittain sinkoileva koira, mikä vaatii jonkun asteisen herätyksen. Myös mun on muutettava asenne ja äänensävy siihen, että nyt "tehdään töitä".

Paljon läksyä siis ohjaajalle, ja paljon myöskin pohdiskelua ja mietiskelyä, oman toimintamallin rikkomiseksi.

Naureskeltiin miehen siskon kanssa, että me otetaan kohta sellainen vanha koulun kenttä "uusikäyttöön" ja aletaan vetää viikolla omia häiriötreenejä :) Muuten hyvä idea, mutta voipi olla, että aikataulutus on hieman vaikeaa :) Jos nätti keli jatkuu (eikä se lumisade tule tännepäin) varmaan käyn ainakin katsastamassa sen kentän (meiltä n. 300m matkaa) ainakin koira tajuaisi, että "ollaan tekemässä töitä" eri tavalla kuin kävellen omassa pihassa.

Eiköhän tästä vielä ihan hyvä tule, kun otetaan muutama askel takaisin ja palataan hinkkaamaan perusasioita. Kyllähän tämä näyttikin jo liian helpolta :D

Kylläpäs nyt tuntuu olevan blogin päivittäminen "jotenkin vaikeeta". Ei vaan saa itsestään irti, että jaksaisi rustata. Noh, kaipa tällainenkin vaihe tarvitaan.

Sunnuntain treeneissä ei ollut mitään mullistavaa.

Jorse käyttäytyi edelleen paremmin kuin edellisellä kerralla, eli selvää parantumista tapahtuu häiriönkestävyydessä kerta kerralta. Niin kauan kun kukaan ei tietoisesti (tai tiedostamatta) provosoi, niin koirien pelkkä läsnäolo ei enää aiheuta mitään reaktioit. Tosin heti jos joku ihminen alkaa hänelle puhua tai toinen koira ängetä iholle -alkaa Jorsen kierrokset hakata rajoitinta vasten...

Treenien pääpaino oli EI sanalla, eli käytännössä kentän keskellä oli maksalaatikko ja sen ohi oli vapaata seuraamista kontaktissa. Jorsella meni tuo yllättävän hyvin, eikä oikeasti mitään kunnon kieltämistä tarvinnut edes tehdä. Koko luppoajan kun muut suoritti me tehtiin kontakteja ja huomasin, että niitä pitää tehdä tiiviisti koko sen treenin ajan -ettei vahingossakaan pääse haahuilemaan mihinkään omillle teilleen --> keskittyminen herpaantuu, eikä sitä meinaa enää saada takaisin.

Kotona ollaan harjoiteltu perusasentoa ja se on pikkuhiljaa kovalla treenillä (5min pätkää monta kertaa päivässä) saatu hiottua suoremmaksi (ihan suorasta ei vielä uskalla puhua). Välillä meinaa edelleen fuskata, mutta kun ei saa palkkaa ja pyytää uudelleen seuraava on jo ihan mallikelpoinen. Kyllä se siitä, vaatii vaan vähän aikaa -kun kerran on oppinut ton "perän leviämisen"

Eilen tuli myös Kirkkonummen näyttelyn paperit ja siellä sitten pitäisi olla ensi esiintyminen näyttelykehässä. Mitään valtavia odotuksia ei tosiaankaan ole.  Vieno toivomus, että edes suostuisi johonkin suuntaan säädyllisesti liikkumaan siellä koirapaljoudessa. Saa nähdä miten käy. Seisomista ollaan yritetty opetella, mutta mitenkään mallillaan se ei ole. Eli ihan kokemuksen kannalta otetaan tämä reissu.

Viikonloppu meni siivillä -vaikka piti olla niin vain "lepäilyä" ;)

Perjantaina pojat oli hanhipassissa, tulos ja saalis nolla. Ei edes näköhavaintoa, tulipahan reenattua rauhassa oloa :D

Lauantaina aamulla ja päivällä otettiin lyhyitä tokoharkkoja pihalla (että olis kotiläksy ees jossain mallissa kun varsinaiset treenit koittaa...) ja edelleen Jorsella sama robleemi. Eli menee vinoon. Ainoastaan seinän (tai jonkun muun esteen) välissä menee suoraan, mutta "vapaana" vetää pepun aina johonkin suuntaan vinoon. harjoiteltiin sitten pelkästään seinän vieressä, ja tosi nopeasti hiffasi mitä SIVU tarkoittaa. Eli hienosti osittain.

Lauantaina illalla vähän laiskotti, mutta päätettiin kuitenkin lähteä sorsajahtiin. Me ei olla yhdessä oltukaan sorsajahdissa ennen (niin siis no, enhän mä oo ollu ennenkuin siellä hanhipassissa :D Minä suuri metsästäjä :D) eli uutta niin Jorselle, kuin minullekin.

Ensin ei tapahtunut mitään. Noh, harvoimpa jahdissa mitään "todellista actionia" onkaan. Yllättävää näin tosi kokemattoman mennä metsälle, koska kun ei siellä ole käynyt, ei ole aikaisemmin tajunnutkaan miten tylsää se oikeasti on. Siis käytännössähän asiaa ei kauheasti mieti, mutta kun passissa on muutaman kerran ollut, on kunnioitus metsästäjiä kohtaan noussut huomattavasti. Eihän metsältä mitään saa, ilman pitkäpinnaista passitusta ja monen monta tyhjää reissua tulee, ennenkuin on mitään saalista -jos silloinkaan. Aina siis oppii uutta, mikä on hienoa. En varmasti koskaan olisi tullut lähteneeksi metsälle ilman Jorsea :)

Mitään ei siis tapahtunut noin puoleentoista tuntiin, ei siis niin mitään. Mua alkoi jo kyllästyttää ja onneksi olin tehnyt runsaat eväät (onneksi jotain on oppinut jo näistäkin vähäisistä "metsästyskokemuksista" :D Sitten näin taivaarannassa neljän linnun parven, ja kysyin ihan muina naisina: "mitä noi on?" Siihen isäntä tokaisin, että nehän on sorsia :D JEE JEE, olen siis huomannut linnut ensimmäiseksi. Linnut kuitenkin parkitti vähän matkan päähän ja jäivät sinne vaakkumaan. Puolisen tuntia kului ja toinen pari lensi meitä kohti, ja ne saivat myös jo joessa polskivat linnut mukaansa. Linnut lensi SUORAAN meidän yläpuolelta ja yksi laukaus ammuttiin. Koomisinta oli, että lintu tippui tasan meidän (minä ohjasin koiraa) ja isännän väliin eli ei tullut mitään "pitkää noutomatkaa".

Saalis oli tosi pieni sinisorsa. Jorse kantoi sitä tosi ylpeänä! Tällä kertaa ei ehtinyt lämmetä turhan paljoa.

Muita lintuja ei sitten tullutkaan enää meitin lähelle, ja lähdettiin pimeän laskeuduttua kotiin.

Linnusta otettiin siivet talteen ja rintapalat pääsee meitin pataan joku viikonloppu kun herkutellaan :D

Sunnuntaina olikin sitten Tokoa. Tällä kertaa myös isäntä tuli seuraamaan "Jorsen edesottamuksia" ja samalla kuuntelemaan oppia. Välillä jouduin kyllä huomauttamaan, että täällä ei saa hirnua... Mies kun oli penkillä vieressä kun eräitä liikkeitä me ei ihan Jorsen kanssa saatu menemään "Ykkösellä läpi" :D

Ensin katsottiin sivulle tulo, mikä meillä siis menee muuten, mutta se asento. Vetäjä ei kuitenkaan löytänyt mun  ohjaamisesta vikaa (jee!) vaan sanoi, että lisää harjoitusta vaan "hyvä alku". Eli jatketaan seinän vieri treeniä, ja yritän saada myös isännän katsomaan "suorassa olemista" kun päästään sieltä seinän vierestä pois... Itse on tosi vaikea nähdä, onko koira "oikeasti" suorassa.

Sivulle tulo katsottiin joka koiralta tosi tarkkaan, ja sillä aikaa kun ohjaaja kävi läpi muita koirakoita harjoiteltiin kontakteja ja muutenkin mitä tähän asti on opittu. Kontakti menee Jorselta koko ajan paremmin, eli kyllä se kehittyy, vaikka välillä tuntuu, ettei sen herneeseen mahdu enää yhtään enempää asiaa :)

Sitten taivuteltiin koiraa kasiin. Eli herkulla jalkojen ympäri kasia, tekee hyvää koiran verryttelyssä ja lisäksi on jotain muuta puuhaa, kun ikuinen "istu vapaa" "maahan, vapaa" ;D Tämä meni meiltä oikein hienosti, Jorse ei kyllä ymmärtänyt hommasta muuta kuin "nakki, nakki -mulle tänne nakki!" Mutta tarkoitushan olikin olla vaan hauskaa yhdessä, ilman sen suurempaa koulutuksellista missiota :D Yllätävän helposti Jorsekin taipui, mun taipumisen suhteen on tapahtumassa pikku hiljaa inflaatiota... sanoinkin ohjaajalle, että meillä lakkaa taipumasta ennen ohjaaja kuin koira... :D Myös tämä ohjaus oli se, mikä sai sen röhönaurun tulemaan sieltä katsomopenkiltä. Kieltämättä itsekin olin ihan räjähtämäisilläni nauruun, koska sieluni silmin voin kuvitella minkämoista ähellystä se oli ulospäin :D

Sitten katsottiin seuraamista "löysällä hihnalla" tässä mentiin askel eteenpäin, niin, että pidettiin enää kiinni vain "lenkusta" eli oli "todellinen vapaus" koiran tehdä mitä halusi. Yllättävän hyvin Jorse pysyi myös hanskassa tässä, vaikka kentän hajut veti kovasti puoleensa.

Sitten tulikin kova luu. Maahan meno. Se kun ei ole Jorsen vahvoja puolia. Kuulemma koira menee maahan kun laitta herkun sen lapojen edestä "diipadaapa diipa daapa" joo ollaan kuultu moneen otteeseen. Ei muuten mene. Ei meidän Jorse. Kuulemma enkat on 10min odottaa, että alkaa tarjoamaan. Ei muuten tarjoa edes kymmenessä minuutissa. Ei meidän Jorse. Noh, lopulta vetäjä otti Jorsen sen verran lyhyeen naruun, ettei päässyt haahuilemaan turhia, niin Avot JORSE TARJOSI LOPULTA MAAHAN. Mä olin niin ylpeä. Tahkottiin sitä noin kymmenen kertaa. Ja loppu ajasta, Jorse tarjosi maahan jo ihan suoraan. WAU! Mä oon niin ylpeä. Se vaan on niin, että meidän Jorse on vaan ihan blondi tietyissä asioissa. Se vaatii "vähän enemmän hoksausaikaa" kuin keskiverto koira. Mutta sitten kun hiffaa, niin on ihan ilmeellä "ai tätä sä äiti tarkotit" ja tekee ihan kympillä. Voi meidän pientä Jorsea! Onneksi me ollaan tolla kurssilla, kotioloissa ei varmasti riittäisi pinna / usko siihen, että koira oppii.

Muutenkin Jorse ei vaahdonnut YHTÄÄN, mistä olin tosi ylpeä! En olisi ikinä ensimmäisen kerran perusteella uskonut, että se vaan makaa mun kanssa (joo, mun mahan kanssa alkaa olla jo hankaluuksia seisoa kokoa tuntia...) maassa ja vaan seurasi muita koiria! Mä oon niin ylpeä Jorsesta! Tällä viikolla reenataan maahanmenoja, kaseja ja sitä Sivua vähän sen mukaan mitä keritään. Terapiaviikko jälleen eli 3 kertaa illalla menoa, yhtenä ehtoona kerkiän sentään koiran hakea mukaani, eli silloin sitten tehdään häiriössä, muuten ihan kotosalla.

Kuviakin olen näpsinyt, mutta nyt vaan jotenkin en saa millään aikaiseksi siirtää niitä koneelle! Pitää oikein ryhdistäytyä!

Nyt oli kivat treenit!

Mahtoiko osasyynä mukana vaikuttaa myös, että olin itse tosi hyvällä tuulella ja ennenkaikkea ajoissa paikalla. Viime sunnuntaina juostiin käytännössä kieli vyön alla treenipaikalle...

Jorse oli 100% rauhallisempi kuin viime kerralla. Joo, vaahtoa lensi nytkin, ja yritti kyllä mennä muiden luo, mutta totteli ja kuunteli huomattavasti enemmän kuin viime kerralla.

Vapaassa seuraamisessa, mikä oli ensimmäinen tehtävä ts. katsottiin edistys viime kerrasta... ei oikein loistettu :) Piti kiertää kaikki koirakot siksakkina, ja koira vapaasti seurata löysällä narulla. Heh, no meitin poikaahan kiinnosti ne kaikki nurmikon eri hajut, ei niinkään ne muut koirat. Meni kuitenkin joten kuten, ja itseäni saan tästä syyttää, koska ei olla myöskään kovassa häiriössä harjoiteltu kontakteja eikä seuraamistakaan. Kotipihallahan kaikki aina menee hienosti :D

Seuraavaksi otettiin istuminen, ja se meni yllättävän rauhallisesti, istumasta vapauttamisessa kokeiltiin lelua palkkana, ja toimi hundra prosent paremmin kuin makupalat. JOtenkin Jorse turtuu niihin makupaloihin sen treenin aikana + että tuo koirahan ei ole mikään "perusahne" eli ruoka ei välttämättä ole JOrselle se paras houkutin. Ensi kerralla otetaan mukaan vetolelu, minkä kanssa ei kotona saa leikkiä muuten kuin treenitilanteessa, joten josko se olisi myös kentällä muiden koirien keskellä Pop. Katsellaan.

Kotiläksyksi tuli perusasento, eli sivulle, viereen, seuraa -miten kukakin sen koiralle haluaa opettaa. Vähän jäi mietityttämään ohjaajan itsensä käyttämä käsky seuraa, eli koira tulee viereen nakottamaan seuraa käskyllä ja jos siitä lähdetään liikkeelle seuraa edelleen. Jotenkin mun ajatusmaailmassa tuo "viereen tuleminen" pitäisi olla eri käsky, kuin ihan rehellinen seuraaminen (oikeassa asennossa, eikä mitään vapaata kävelen tässä sun vierelläs suurinpiirtein seuraamista...). Kai mä oon jotenkin vanha kantainen... Nyt pitää sitten miettiä miehen kanssa miten halutaan koiran toimivan, ja sitten kehitellä joku oppimismetodi, mikä voisi myös toimiakin...

Ainakin jäljelle jäi tällä kertaa positiivinen fiilis, vaikka vaahtoa lensi edelleen suupielistä, niin se ihan päätön sinkoilu on ainakin nyt vähentymään päin -kunhan kukaan ei provosoi tahallaan -koska edelleen ne ihmiset on ihan oma lukunsa kiinnostavuudessa.

Lisäksi kuulin hauskan jutun miehen siskolta. Kun olivat pentua hankkimassa ja jutelleet yhden labukkakasvattajan kanssa, oli juttu jotenkin kääntynyt "hyviin pentuihin" mitä on ollut viime aikoina "tarjolla". Tämä kasvattaja, jolta he olivat pennun sitten ostaneetkin, oli puhunut "Nurmijärveläisestä oikein hyvästä pentueesta, jonka oli vinkannut eräälle Espoolaiselle" Vähän pisti huulta nykimään, kysehän oli meidän Jorsen pentueen yhdestä veljestä. On jotenkin ihan hullua, että meidän Jorsesta ja muista veljistä ollaan niin tietoisia :D Varmasti isä Erkin menestyksellä on paljon tämän asian kanssa tekemistä. Nyt sitten vaan jännätään, että mitä kaikkea näistä pojista vielä tuleekaan!

Nyt poika tuhisee eteisessä, tassut kohti ovea. On ottanut nukkumatavakseen nyt, että tassut pitää olla jotain vasten -ja on kieltämättä tosi koomisen näköinen -pitää yrittää saada kuva joku ehtoo, kun taasen vetää sikeitä tuossa asennossa :D

Hyvillä mielin siis kohti uutta viikkoa, vaikka huomenna "joutuukin" taas töihin, ja siihen kauheeseen pauhaamiseen taas. Jotenkin viikossakin on nyt ehtinyt unohtaa kokonaan työasiat, johtuu varmaan siitä, että ollaan isännän kanssa ihan vaan oltu kahdestaan -eikä olla suunniteltu YHTÄÄN MITÄÄN seuraavaa aamua pidemmälle (tyyliin, menevätkö linnustamaan vai mitä tehtäis...).

Koiratäyteisen viikonlopun kruunasi sunnuntaina ensimmäinen varsinainen Tokotreeni koirilla. Viime sunnuntaina oppia saamassa / kuuntelemassa periaatteita oli pelkät omistajat.

Nyt mukana siis kaikenkarvainen poppoo:

saksanpaimenkoira, berninpaimenkoira x 2 (sisko ja sen veli), perhoskoira, karkeakarvainen mäyräkoira, bokseri-dalmatialainen, newfoulandinkoira, labradori x 2 sekä dobermanni.  Kokoonpanoon kuuluu vielä kultainen noutaja, mutta tällä kertaa he eivät päässeet paikalle.

Kotiläksynä edelliskerrasta oli kontakti, ja ensimmäisenä se siis katsottiin -ts. koirat istuivat ja kontakti piti saada. Tämä meni kaikilta suhteellisen hienosti (olosuhteet huomioon ottaen ;D) ja kaikki saivat kontaktia aikaan.

Meillä menikin sitten loppukoulutus lähinnä harakoille... Jorse kävi ihan sairaan kuumana -noin monta kaveria yms. ihmiset oli kaikki uusia, ja hajujakin oli ihan mielettömästi koko nurmikenttä täynnä. En tiedä vaikuttiko myös alla olleet pentutreffit jossa sai riekkua kaikkien näköpiirissä olevien koirien kanssa -tiedä häntä. Nyt kuitenkin kaikki koirat olisi pitänyt päästä leikkimään läpi... Ei hyvä...

Aina, kun oltiin paikallaan eli ohjaaja selitti jotain, meni hetki ennenkuin Jorse asettui ja sitten taas, kun joku koirakko liikahti saatujen ohjeiden mukaisesti (ohjelmassa vapaata mukana kulkemista, tyyli ja innostustapa vapaa) olisi Jorse ollut lähdössä kaikkien mukana. Herra viis välitti kinkusta tai nakeista, kun vieressä koiralle kiljuttiin ja innostettiin sitä ottamaan omaan isäntäänsä/emäntäänsä huomion. Jorsehan oli yllättäen sitä mieltä, että kaikki se oli osoitettu vain hänelle ja hänhän oli lähdössä viivana kaikkien mukaan...

Lisäksi vielä melko alkumetreillä kanssakouluttajan äiti alkoi lässyttää Jorselle ja viittä vaille pääsi silittämään -jonka jälkeen olikin sitten kyseisen ihmisen kaukaa kiertäminen ihan toivotonta. Ikävä kyllä itsellä meni sen verran hermot ihmiseen, että kiljaisin ehkä vähän tarpeettomankin lujaa, "et kyllä koske nyt siihen koiraan" mutta kun kerran tarkoitus oli että koira keskittyy tekemiseen, eikä mihinkään muuhun -niin noilla muillakin ärsykkeillä oli ihan tarpeeksi tekemistä -saatikka että joku vielä ehdoin tahdoin alkaa "keskustella" koiran kanssa. Plääh. Lisäksi mäyräkoira oli tosi kova haukkumaan ja siis komentamaan muita, josta Jorse provosoitui ihan hirvittävästi :)

Joopa joo, antina voidaan todeta, että ainakaan ei tekeminen lopu :D Alku aina hankalaa sanotaan, ja sinänsä tuossa ei ollut mitään yllättävää -arvasinkin, että Jorse lämpiää tossa tilanteessa. Pahimmillaan vaahto vaan lensi suusta, kun oli niin innoissaan... Onneksi meitä ei suljettu treenistä pois "vesikauhuepäilyn vuoksi" :)

Kaikenkaikkiaan, silti (kaikesta sähläämisestä huolimatta) treeneistä oli hyötyä ja varmasti ei mene hukkaan vaahtoavan koiran kanssa kentällä treenaaminen. Muutama kotiläksy saatiin jälleen, ja pyyhkeitä Jorsen istumisesta... Vika ohjaajassa (kuinkas muutenkaan...) eli omaa palkkaamisetapaa sekä metodia muutenkin on syytä korjata -niin varmasti alkaa myös tulla (hitaasti) tulosta. Ohjaajan "ulkopuolinen" näkemys on hyvä ja edesauttava asia, vaikkei siellä kentällä olekaan kiva kuulla kunniaansa kaikkien nenän edessä. Lisäksi selväksi tuli myös, että oikoteitä onneen ei ole, ja tosiaan töitä on tehtävä tulosten eteen koko ajan. Mistään tottelevaisuusautomaatista ei meillä kannata vielä pitkään aikaan nähdä edes unta.

Mutta vielä joku päivä me osataan... :D

Tällä viikolla on kolmena iltana terapiaa, ja otan Jorsen joka paikkaan mukaan. Kun tyttö on terapiassa me harjoitellaan häiriössä kontakteja ja vapaata mukana kulkemista. Eiköhän se "muu maailma" jossain kohtaa lakkaa kiinnostamasta, kunhan vaan jätkä oivaltaa mistä sitä palkka heruu -ja myös ohjaaja tajuaa antaa sen palkan oikeasta asiasta oikeaan aikaan -ei mikään helppo juttu siis kummallekaan!