Nyt on päivä 3 leikkauksen jälkeen, ja koira alkaa olla (nupin sisältä) melko oma itsensä. Mikä tietenkin luo haasteita tähän hitaaseen elämään. Jorse reppana ei käsitä, että mikä ihme tota koipea nyt oikein riepoo...
Siteen on jättänyt rauhaan eikä muutenkaan ole (ainakaan vielä) osoittanut kiinnostuksen merkkejä repimismielessä leikattuun jalkaan. Saa olla siis ilman kauluria kun olemme samassa tilassa. Jos jää yksin, alkaa "kauhujen kidutuskammio" eli hänelle laitetaan kauluri. Ilmeestä näkee, että ei oo ihan kaikkein suosituimpia vekottimia Jorsen arvostusasteikossa :) En nyt kumminkaan tahdo ottaa mitään suurempia riskejä tän paranemisen kanssa eli varmuus ennen kaikkea. Siteen saa onneksi ottaa jo tänään pois.
Jorse yritti aamulla jo ottaa juoksuaskelia, pääsi jotenkin vähän yllättämään, tähän asti kun on köpöttänyt ihan uskollisen rauhallisesti vierellä vain. Eli tästä lähin pitää taluttajan vähän skarpata, vaikka kuinka olisi unirähmää vielä silmissä :) Hyppiminen ja juokseminen kun ovat ehdottomissa EI listauksissa seuraavat 4kk...
On muuten yllättävän vaikeaa myös omistajan tottua siihen, että aamulenkille pitää oikeasti myös itse osallistua, ihan askel askeleelta :) Tätä maalla asumisen riemua kun on, että koira voi aamuisin ja päivisin yms. tehdä pissalenkkinsä ihan itsenäisesti pihapiirissä. Nyt on kuitenkin jo harjoiteltu tätäkin sorttia sen verran kauan, että kyllä tämä jo alkaa rutinoitua.
Miten sitä sen 4kk jälkeen ollenkaan osaakaan enää koiraa ulkoiluttaa ilman remmiä :) Onneksi tuo meidän luppakorva on kuitenkin niin sopeutuvainen ja loppupeleissä pehmeä, että kyllä hän sitten tähänkin suostuu (lyhyet lenkit, eikä saa riehua) kunhan muutaman kerran aina muistuttaa.
Särkylääke vaihdettiin Rimadyl:n pureskelutabletteihin. Metacam alkoi Jorsea ilmeisesti närästää (?), koska oksenteli muutamana päivänä peräkanaa eikä muuta "outoa" ollut elämässä kuin tuo oraaliliuos. Koska kerran Rimadyl sopii (ja sitä sattui vielä olemaan muutama tabu kotonakin jäljellä edellistä kuuria) vaihdoin siihen suosiolla. Turha sitä nyt toisen on antaa kärsiä ja pelleillä kellon kanssa: "onko nyt syönyt just tunti sitten vai puoli tuntia sitten -ettei alkaisi masua vaivaamaan... "
Kaiken kaikkiaan meillä on siis sujunut tosi hyvin ja vuoden vanha poikakin on jättänyt koiran koiven hyvin rauhaan. Jorse ei myöskään hötkyile koivestaan (ei hyppele pystyyn tai mitenkään muutenkaan ilmaise arkailua sen suhteen) eli senkin puolesta olen melko varma, ettei jalkaa kovasti särje tai jomota.
Seuraava etappi on hakasten poisto 12 pv kohdalla, se mennään tekemään ihan paikalliselle lääkärille. Jälkitarkastus leikkaavan lääkärin luona on 6 viikon kuluttua.
