Meillä mennään hurjaa vauhtia eteenpäin. Juniori on oikea ilopilleri, kiltti ja ihana lapsi. Isompi mennä viilettää pitkin kämppää ja on myös oma hurmaava itsensä. Nuorimmaisella vaan tuntuu olevan niin kova kiire liikkeelle, että äitiä hirvittää. Saas nähdä, mikä on hänellä aikataulu. Jotenkin niin tottui tuon vanhemman varovaisuuteen tällä saralla, nuorempi kun taitaa jo vatsalleen menonkin (runsaan kuukauden ennen isoveljen vastaavaa taitoa).

Käsitöitä valmistuu koko ajan, niistä ei kaikista edes ole kuvaa. 3 kpl Annis huivejakin olen väsännyt (vähän innostuin kun kerran vauhtiin pääsin :D) mutta niistä on vielä 2 pingottamatta ja yksi on pingoituksessa parasta aikaa.

Muuten oon tehnyt näitä siililapasia

Lisäksi neuloin jo aikoja sitten peitolle kaveriksi ruskean version (ihan omasta päästä)

Sitten on tullut tehtyä ihan normaaleja sukkia ja sitten oon tehnyt myös nämä hupisukat, netistä ostaman kirjan ohjein (Varresta varpaisiin)

Lisäksi väänsin parit tällaiset huivipannat tytölle (toinen on violetti, edelleen pingottamatta :D)

Jotenkin vaan tuo pingottaminen aina vaan jää mulla!

Nyt on tytölle villatakki tekeillä, mutta sen tekemiseen on into TÄYSIN kateissa. Miten onkin niin, että jonkun neuleen voi aloittaa niin intoa täynnä ja yhtäkkiä *puf* ei kiinnosta ei sitten yhtään. Se odottaa nyt tuolla paperikassissa inspiraatiota. Katsotaan milloin se löytyy...

Mulla on tässä ollut "vähän kiireitä", käsitöitä valmistuu tasaiseen tahtiin, mutta enhän mä mitään kerkiä edes päivittää... Pitäisi oikein ottaa niskasta itseään kiinni. Katsotaan josko tämä viimeisimmän väsymyksen aiheuttajan maailmaan saattaminen auttaisi vähän asiaa :)

Meillä on sattunut ja tapahtunut, ja myös pojan liikkuminen on "pikkuisen" rajoittanut tätä koneella olo aikaa. Ja sekin vähä aika, mitä on, menee sitten pikaisissa sähköposteissa ja tietty naamakirjassa :)

Päivitetään tännekin nyt kuitenkin kuulumisia.

Jorsen lonkat kuvattiin viime syksynä ja tuloksena on B/C 1-0 eli ei juurikaan sitä mitä olisin toivonut. Tuolle nyt ei sitten vaan mitään mahda. Aluksi otti pattiin ihan tosissaan, varsinkin kun nimenomaan käytin koiran etsimiseen niin paljon aikaa, ja tässä sitten "kiitos" :) Noh, näille asioille ei mitään mahda, ja tulipahan ainakin todistettua, että vaikka miten yrittää varmistella niin lopputulos voi silti olla ei toivottu.

Jorsen tapauksessa ainakin on koira syönyt koko nuoruusaikansa erittäin hyvää ruokaa, ei ole kiivennyt rappusia, ei hyppinyt mihinkään yms. :) Tasan ei käy onnen lahjat siis.

Nyt on sitten uusi murhe meillä. Viime torstaina Jorse alkoi ontua ja kävimme tiistaina lääkärillä näyttämämssä vasenta takajalkaa. Jorse aristi molempia lonkkiaan ja polven sisältä löytyi luuntihentymä. Ensi tiistaina on käynti ortopedillä ja sitten kuullaan, mitä tuo sitten oikeasti tarkoittaa. Hyvin todennäköisesti edessä on tähystysleikkaus, en edes uskalla ajatella mitä tuo tarkoittaa käytännössä. Erittäin pitkää toipumista joka tapauksessa. Turha varmaan sanoa, että taas ottaa pattiin ja rankasti. Treenit ja kaikki rasitus on jälleen pannassa, rasittavaa.

Nyt toivon vain, että mitään kovin vakavaa ei löydy, muuta ei tässä vaiheessa oikein voi.

Me vietetään tällä hetkellä hiihtolomaa, meillä on kaikki 3 lasta kotosalla koko viikon eli vähän normaalia enemmän ääntä ja elämää mahtuu seinien sisälle. Onneksi tuo lämpötila on päivisin noussut siedettävälle tasolle, että on vähän saatu työnnettyä nokkaakin ulos.

tämän verran pitää vilauttaa tuoreinta perheenjäsentä myös tässä blogissa:

Päällään hällä on kummitädiltä saamansa puku, joka on juuri sopiva näille aurinkoisille automatkoille :)

Jorse taas tarkkailee vieressä, että pääseekö mukaan vai ei -tällä kertaa ei, koska luun syönnin johdosta hänen kaasun tuotantonsa on ylitse autossa sietämäni rajan.... :) Muuten massu alkaa olla kunnossa, mutta ilmaa tuntuu vielä tulevan ihan liikaa suljettuihin tiloihin :D

Kyllä täällä hengissä ollaan, mutta kun mitään ei "valmistu" tuolla käsityöpuolella ja muutenkin on tuo elämänmeno vähän erilaista nyt kun tuo pieni pötkö täällä pyörii menossa mukana.

Viime viikon työllisti Ristiäisten järjestäminen ja itse juhla olikin sunnuntaina. Kaikki meni hyvin ja itse sankarikin käyttäytyi todella hyvin, eli ei päästänyt ääntäkään oikeastaan koko ristiäispäivänä, niin kauan kun tuvassa oli vieraita.

Poika kasvaa kovaa vauhtia, ja seuraavaksi onkin jo 2kk neuvola edessä. Painoa on jo pitkälle yli 6 kiloa ja se tuntuu käsissä, kun häntä kanniskelee. On kuitenkin perustyytyväinen lapsi, eli sen puolesta ei tarvitse mitään extrapaljon hötkytellä.

Seuraavaksi onkin edessä prinsessan synttärit. Ne on 20.3, että ei tässä kovasti kerkiä hengähtää kun taas saa leivoskella pöydän koreaksi :) Pitää vaan tsempata, että saa kämpän pidettyä suht koht siedettävässä kunnossa sitä silmälläpitäen, jotta ei joudu raivaushommiin ennen seuraavia juhlia.

Eilen oli naistenpäivä ja minut sekä prinsessa yllätettiin positiivisesti ruusuilla. Kyllä mulla vaan on niin ihana mies <3

Koiran kanssa on tehty perustokoja, lähinnä malttia on yritetty kasvattaa. Ja yritetty saada "hötkyilyä" pois. Tätä on toteutettu esim. harjoitteella jossa hän on päänyli vedettävässä noutajataluttimessa, käsken istumaan ja otan pannan pois. Tässä vaiheessa ennen aina ampaisi kuin nato-ohjus pitkin pihaa. Nyt on siis harjoiteltu, että ISTU tarkoittaa, että istutaan niin kauan, että kuuluu vapaa... Ei montaa kertaa tarvinnut kun hoksasi idean, ja on kuitenkin sen verran miellyttämishaluinen, että ei ehdoin tahdoin halua mamman sanaa vastaan alkaa sotia :)

Nyt ollaan jo niin pitkällä, että voi vapauttaakin heti, tai sitten odottaa, ja silti herra on melko rauhallinen. Vielä pitäisi saada tuo "melko" pois, nimittäin siinä jos jossain onkin ton meitin virtapiikin kanssa tekemistä :) Maltti tulee varmaan olemaan koko Jorsen elämän ajan se suurin juttu... Katsotaan nyt. Sen jo päätin, että näyttelyihin ei ennen mennä, ennenkuin jonkun asteinen kontrolli on ihmismassoissa, ja mulla on edes jonkun asteinen kontakti koiraan, eli pitänee kevään tullen (jahka vauvan voi jättää esim. isälleen tai mummille hoitoon) käydä ainakin muutaman kerran näyttelykoulutuksessa, jotta ei ihan itseämme kehässä munata :D

Eli kiireisenä jatkuu seuraavat viikot! Puikoilla on edelleen Batik pusero sekä yhdet villasukat. Jahka valmista tulee, niin tulee myös päivitystä :)

Okei, mä sain sen huivin valmiiksi... Lisäksi oli taas halvennuksessa lankoja -ja sen lisäksi myös piti ostaa vähän "lisää" vanhojen lisäksi, jotta riittävät "suunnitelmaan".

Rose Mohair menee tytön villatakkiin. Baktikista tulee huivit. Wool:a ostin lisää, koska sitä tarvitaan villatakkiin lisää. Kotiväki on lisäys edelliseen kerään, koska keskeneräinen neulottu liina vaatii lisää lankaa. Lisäksi vielä Keltainen Tennesee muotoutuu varmasti mekoksi tytölle -oli tarjouksessa vain 3e kerä, niin pakkohan sitä oli ottaa...

Sivussa myös valmis Baktik huivi. Langat on vielä päättelemättä. Tämä menee todennäköisesti lahjaksi eteenpäin -koska nuo värit ovat mulle vannoutuneena vaaleanpunaisen ystävälle liian kylmät :)

Lisäksi perille tuli myös arvontavoitto:

Oikein tarpeellisia: ommeltuja liivinsuojia (mistä ihmeestä tiesit, että näistä olen haaveillut :D) Vauvalle pipo ja ihanan väristä sukkalankaa. Tyttö sai päättää, teenkö ensin sukat vai hänelle hameen.

Siis tuosta lankakuvastahan puuttuu 3 kerää harmaata seiskaveikkaa, jotka ostin ns. suoraan puikoille. Valmistumassa on siis tämä, mutta lehden 122cm ohjeen mukaan. Palmikko on oikeastaan melko raivostuttava... (kiva huomata tässä vaiheessa...) eli yritän saada sen kudottua ja pois puikoilta mahdollisimman nopeasti. Vielä pitäisi keksiä joku paikka mistä ostaa nappeja. Mulla odottaa itseasiassa myös yksi tytön villatakki Samoksesta arkussa, koska siihen ei ole sopivia nappeja -eikä siten myöskään voi tehdä napinläpiä... -syitä keskeneräisyyksiin hormonipään lisäksi on monia :D

Vielä pakollinen päivityskuva pipo päässä -hyvin sopii :) Vaikka takaraivolle jääkin vielä sopivasti kasvunvaraa -on kuitenkin paljon parempi kuin esim. pakkauksen mukana tullut pipo -iso kiitos vielä TIIQ !

Olikin pieni paussi tässä kirjoittelemisessa, koska viime perjantaina meille syntyi pieni poika. 2 viikkoa etukäteen, mutta kaikki on kuitenkin hyvin. Nyt jo ollaan täällä kotosalla, ja opetellaan elämää vähän rauhallisempaan tahtiin :)

Lähimmäs lankamäärän arvasi MATUNI! Onneksi olkoon! Matunin blogia olen muutenkin seuraillut jo pidemmän aikaa. Kiitos kaikille osallistujille, samalla löysin jälleen muutaman mielenkiintoisen blogin, ja tulen varmasti vierailemaan vastaisuudessa sivuillanne! Palkinto on vielä mietintämyssyssä, riippuen aika paljon miten ajankäyttö tässä lähiaikoina urautuu, niin matkaan lähtee joko valmista tai sitten ei :)

Oikea määrä oli siis: 13 440g, mikä oikestaan on omiinkin silmiin aika "vähän" :D Noh, kyllä sitä taas kauppareissuilta mukaan tarttuu, vaikkakin nyt onkin ollut myös melko tuotteliasta aikaa valmistuvien puolella. Veikkaanpa, että valmistuneiden määrä käy vähiin siinä vaiheessa, kun tuo meidän ruttunaama alkaa vaatia enemmän huomiota, tämän hetkisen syömisen ja nukkumisen sijaan!

Nyt on sairastupaa takana viikko, eli koko viime viikon pidettiin tyttö kotona, kun ei niitä kuumeettomia päiviä tullut tarpeeksi, jotta olisi hoitoon päässyt :) Kovasti jo kyseli, että "enkö mä ikinä enää pääse hoitoon" :D On se hyvä, että ainakin viiihtyy hoidossa, siellä kun on kavereita ja koko ajan jotain ohjelmaa. Ikävämpää on sitten tämä puoli, että pari viikonloppua on nyt mennyt erossa veljestä ja isästään, mikä toki vaikuttaa välillä tytön mieliallan.

Kovasti kyselee, että milloin näkee kumpaakin, eikä oikein osaa sanoa tarkkaan. Tarkoitus olisi että ensi perjantaina menisi, mutta en uskalla sitä vielä tytölle sanoa, jos nyt kuitenkin vielä tulee jotain.

Veljelle ollan soiteltu ja hyvältä hän jo kuulostaa. Ei tauti kohdellut ihan niin rankasti kuin tyttöä, jonka räkähanat ei tunnu ehtyvän millään. Toisaalta, onneksi sentään tulee kaikki ulos, eikä jää rohisemaan keuhkoihin.

Käytiin infektiopolillakin, mutta koska tyttö on pirteä, ja odotushuoneeseen päästyään ensimmäiseksi tokaisi "täällähän voi juosta!" ja aloitti kirmaamisen pitkin tyhjää odotushuonetta... Eli ei ole yleiskunnossa sinänsä vikaa. Saatiin siis synninpäästö possunuhaan, koska ei ole särkyjä ja oireena pelkkä sahaava kuume sekä tuo mahdoton niistämistiheys.

Muutama siitä lähti Tamiflu reseptin kanssa, eli kyllä sitä varsinaista kärsätautiakin täällä jo liikkuu. Toisaalta lääkäri sanoi, että on myös nyt samaan aikaan tosi sitkeää normaalia flunssaa, tavallista kausi-influenssaa ja sitten varsinaista possunuhaa, että kaikki iskee nyt yhtäaikaa päälle. Sen puolesta tuo ihmisten kadulla puhelema " sieltä ja sieltä koulustakin on niin ja niin paljon poissa" on melko turhaa paniikin lietsomista, koska kuumeisenahan ei kouluun saa mennä -ja tosiaan sitä kuumeen nostattajaa on nyt hyvin paljon liikkeellä -eikä se kaikki ole possunuhaa... Toisaalta ainahan ihmiset juttelee, ja tämähän on ihan mediaa myöden "seksikäs" aihe.

Itsellä tulee se kaksi viikkoa täyteen tiistaina, eli vasta-aineita pitäisi ruveta olemaan, jollei sitten usko uusinta uutista, jonka mukaan vaaditaan vähintään 3 viikkoa ennenkuin suoja on varmasti. Että tiedä tässä nyt sitten. Että jatkan samaa malliin, en tunge väkisin ihmisten viereen ja käsihygienia kunniaan, jos tauti sitten iskee, niin iskee sitten, ainakin on yritetty...

Eilen oli muutamia sukulaisia kaffeella ja oli ihan mukavaa. Pidettiin tämä edelleen "epävirallisella pohjalla" kun kerran tähänkään asti ei olla paljoa kaavoja kumarreltu :D Sen verran tuli soittoa loppuviikolla lehdistä, että miten meidän hääkuva on näin erikoinen, ja mistä johtuu moinen pläjäys. Kuulemma haluavat liittää kuvaan pienen tekstin... Jännityksellä odotan millainen teksti sieltä tulee :D

Tänään on ohjelmassa yleistä löhöilyä ja Toko klo 14 (viimeinen kerta on nyt siirtynyt 3 kertaa, toivottavasti nyt aika pitää) sen jälkeen taas yleistä löhöilyä (lue: kutomista) kyllä sitä nyt sunnuntain saa näinkin viettää, eilen kun meni vierailun valmisteluun koko päivä, enkä istunut aamu yhdeksän jälkeen kuin vasta viideltä -pikkasen rankaisi illalla lonkkien ja selän puolesta!

Mä en tiedä miten päin olisin?! Tyttömikrobi nukkuu VIELÄKIN! Se ei koskaan nuku yli puoli seitsemän. Onneksi kone on täällä ylhäällä, niin saan aikani kulumaan :D

Vissiin tautia nukkuu pois. Eilen illalla kyllä troppasin tytön niin piukkaan, että varmasti jotain ainakni vaikuttaa. Ennenkuin meni sänkyyn, annoin särkylääkkeen, laitettiin molempiin silmiin silmätulehdussalvaa (sitä mitä oli vielä jäljellä -silmät rähmi ja punoitti taas) sitten hierottiin Vicks:t rintaan ja selkään ja vielä tuikattiin molempiin sieraimiin Nasolinit. Muuta ei oikein ton ikäiseen voi laittaakaan :) Ja hyvin tuntuu nukuttavan! Tietty mähän oon ollu hereillä jo vartin vaille seitsemästä ja ihmetellyt, miksei lapsi herää :D

Mä nyt vaan nautin hiljaisuudesta, voisin kuvitella, että kun tuosta herää, nini on täynnä virtaa. Sitten alkaakin se henkien taisto yrittää saada sitä vielä pysymään rauhallisena. Nyt jos aloittaa ultimateriehumisen, niin voin vaikka lyödä vetoa, että kuume nousee jälleen.

Kahviakin tekee mieli, mutten viitsi alakertaan vielä ryysiä, kun siihen herää ihan varmasti. Antaa nyt nukkua IHAN niin kauan kun unta kerran riittää :)

Vähintään keskiviikkoon asti kotona, ja minimissään 1 kuumeeton päivä, ennenkuin hoitoon.

Flunssapiikin saa kuulemma sitten kun on vähintään ollut 3pv täysin terve, jäin miettimään, että mitäköhän se meidän tapauksessa tarkoittaa... Neidin tuntien, tuo räkä lakkaa valumasta siinä huhtikuun paikkeilla -jos entiset merkit paikkansa pitää :D

Äidin pitää siis olla kärppänä, kun oireet "vähän laantuu" eikä ole kuumetta, niin käydään nappaamassa piikki. Kuulemma näillä näkymin rokotteita kyllä riittää, ettei siitä kannata olla huolissaan. Meillä on kyllä niin ihanat terkkarit täällä sivupisteterveyskeskuksessa!!!

Niisto ja pötköttely saavat siis jatkua... Luojan kiitos meillä on Canal;n perhepaketti -mä en tiedä mihin joutuisin nyt ilman noita lastenkanavia. Tosin itseltä alkaa kohta varmaan Paavo Pesusieni tulla korvista ulos, mutta pääasia kun saa mukulan olemaan paikallaan. Tänään kyllä pysyykin hyvin (kun on niin kovin kipeä) mutta se ensimmäinen kuumeeton päivä onkin melko haasteellinen.

Jotain hyvääkin -mä saan valmisteltua joulua -eli kudottua AAAAH! Ja Tapion kaupastakin tuli jo ilmoitus että paketti lähtee tänään matkaan, eli varmaan jo huomenna (viimeistään keskiviikkona) voi villatakki jatkaa kohti valmistumistaan (harmittavasti jäi varmaan noin kerän verran lankaa uupumaan. Riippuu nyt ihan siitä, miten pitkät hihat loppuen lopuksi teen -mähän tilasin "ihan varmuuden vuoksi" 3 kerää.... Saa siitä lopusta sitten vaikka tumput tai jotain... :D