Tässä herralla potta päässä. Maanantaina oli leikkaus ja torstaina piti laittaa potta päähän, haavaa alkoi vissiin sen verran kutittamaan, ettei malttanut enää antaa laastarin olla. Jätin laastarin ihan varoiksi haavan päälle, vaikka ison siteen otinkin toisena päivänä pois.

Haava itsessään ei ole kovin kaunis

Vaikka siis toki on haavaksi kaunis, siis ei punoita eikä repsota mistään. En vaan oikein osaa arvostaa tuollaista "kanankoipea" :) Lisäksi noi hakaset näyttää tosi ronskeilta, mutta toki, eihän tuollaisessa paikassa mitkään pikkutikit pysyisikään.

Selvästi alkaa myös olla koiralla tylsää, eilen jo kaiveli omasta lelulaatikostaan vanhoja puruluita... Mielenosoituksellisesti niitä sitten rouskutti menemään oikein roppakaupalla :) Tänään ostin kauppareissulta uusia, ettei tule ainakaan puutosta tällä saralla. Harmi vain, että meidän puodeissa on melko suppea valikoima isoja luita, Jorsen leuoissa kun ei mitkään 10cm purukapistukset oikein kestä.

Nyt on päivä 3 leikkauksen jälkeen, ja koira alkaa olla (nupin sisältä) melko oma itsensä. Mikä tietenkin luo haasteita tähän hitaaseen elämään. Jorse reppana ei käsitä, että mikä ihme tota koipea nyt oikein riepoo...

Siteen on jättänyt rauhaan eikä muutenkaan ole (ainakaan vielä) osoittanut kiinnostuksen merkkejä repimismielessä leikattuun jalkaan. Saa olla siis ilman kauluria kun olemme samassa tilassa. Jos jää yksin, alkaa "kauhujen kidutuskammio" eli hänelle laitetaan kauluri. Ilmeestä näkee, että ei oo ihan kaikkein suosituimpia vekottimia Jorsen arvostusasteikossa :) En nyt kumminkaan tahdo ottaa mitään suurempia riskejä tän paranemisen kanssa eli varmuus ennen kaikkea. Siteen saa onneksi ottaa jo tänään pois.

Jorse yritti aamulla jo ottaa juoksuaskelia, pääsi jotenkin vähän yllättämään, tähän asti kun on köpöttänyt ihan uskollisen rauhallisesti vierellä vain. Eli tästä lähin pitää taluttajan vähän skarpata, vaikka kuinka olisi unirähmää vielä silmissä :) Hyppiminen ja juokseminen kun ovat ehdottomissa EI listauksissa seuraavat 4kk...

On muuten yllättävän vaikeaa myös omistajan tottua siihen, että aamulenkille pitää oikeasti myös itse osallistua, ihan askel askeleelta :) Tätä maalla asumisen riemua kun on, että koira voi aamuisin ja päivisin yms. tehdä pissalenkkinsä ihan itsenäisesti pihapiirissä. Nyt on kuitenkin jo harjoiteltu tätäkin sorttia sen verran kauan, että kyllä tämä jo alkaa rutinoitua.

Miten sitä sen 4kk jälkeen ollenkaan osaakaan enää koiraa ulkoiluttaa ilman remmiä :) Onneksi tuo meidän luppakorva on kuitenkin niin sopeutuvainen ja loppupeleissä pehmeä, että kyllä hän sitten tähänkin suostuu (lyhyet lenkit, eikä saa riehua) kunhan muutaman kerran aina muistuttaa.

Särkylääke vaihdettiin Rimadyl:n pureskelutabletteihin. Metacam alkoi Jorsea ilmeisesti närästää (?), koska oksenteli muutamana päivänä peräkanaa eikä muuta "outoa" ollut elämässä kuin tuo oraaliliuos. Koska kerran Rimadyl sopii (ja sitä sattui vielä olemaan muutama tabu kotonakin jäljellä edellistä kuuria) vaihdoin siihen suosiolla. Turha sitä nyt toisen on antaa kärsiä ja pelleillä kellon kanssa: "onko nyt syönyt just tunti sitten vai puoli tuntia sitten -ettei alkaisi masua vaivaamaan... "

Kaiken kaikkiaan meillä on siis sujunut tosi hyvin ja vuoden vanha poikakin on jättänyt koiran koiven hyvin rauhaan. Jorse ei myöskään hötkyile koivestaan (ei hyppele pystyyn tai mitenkään muutenkaan ilmaise arkailua sen suhteen) eli senkin puolesta olen melko varma, ettei jalkaa kovasti särje tai jomota.

Seuraava etappi on hakasten poisto 12 pv kohdalla, se mennään tekemään ihan paikalliselle lääkärille. Jälkitarkastus leikkaavan lääkärin luona on 6 viikon kuluttua.

Nyt on Jorsen TTA leikkaus vasempaan takajalkaan takana. Potilas on suhteellisen pirteä, ja jopa tänään jo astui vähän jalan päällekin. Haasteita meille tuleekin asettamaan tämä järkyttävän pitkä lepokausi leikkauksen jälkeen.

Tässä on vielä omistajan sekä koiran hermot piukalla vielä monta kertaa. Nyt on kuitenkin seuraavana etappina siteen ja tikkien poisto 12 päivän päästä. 4 kuukautta on kertakaikkisen liian pitkä aika edes ajatella...

Kipulaastari jäi muuten yön aikana kiinni suojana olleeseen t-paitaan. Ei onneksi ole oireillut kipua sen enempää, eli mennään pelkällä normaalilla pilleri särkylääkkeellä.

Tänään sitten kuultiin tuomio Jorsen jalasta. Ristisidevamma vasemmassa takajalassa.

Leikkaus on edessä, aika varattuna 14.3.

Toipumisaika on n. 4 kk, joka tarkoittaa erittäin rajoitettua liikuntaa pelkässä remmissä. Ei kiva, Jorse kun on aivan älyttömän hössö ja aktiivinen 2v koira...

Hinta-arviokin on ihan kiva, 1400e, onneksi tosiaan on se vakuutus.

Nyt vaan täytyy pitää peukut pystyssä, että paraneminen menee niin kuin yleensä näissä tapauksissa. Tämä tarkoittaisi sitä, etttä Jorse olisi iskussa kuitenkin ensi syksyn lintumetsille, ainakin jossakin määrin.

Meillä on sattunut ja tapahtunut, ja myös pojan liikkuminen on "pikkuisen" rajoittanut tätä koneella olo aikaa. Ja sekin vähä aika, mitä on, menee sitten pikaisissa sähköposteissa ja tietty naamakirjassa :)

Päivitetään tännekin nyt kuitenkin kuulumisia.

Jorsen lonkat kuvattiin viime syksynä ja tuloksena on B/C 1-0 eli ei juurikaan sitä mitä olisin toivonut. Tuolle nyt ei sitten vaan mitään mahda. Aluksi otti pattiin ihan tosissaan, varsinkin kun nimenomaan käytin koiran etsimiseen niin paljon aikaa, ja tässä sitten "kiitos" :) Noh, näille asioille ei mitään mahda, ja tulipahan ainakin todistettua, että vaikka miten yrittää varmistella niin lopputulos voi silti olla ei toivottu.

Jorsen tapauksessa ainakin on koira syönyt koko nuoruusaikansa erittäin hyvää ruokaa, ei ole kiivennyt rappusia, ei hyppinyt mihinkään yms. :) Tasan ei käy onnen lahjat siis.

Nyt on sitten uusi murhe meillä. Viime torstaina Jorse alkoi ontua ja kävimme tiistaina lääkärillä näyttämämssä vasenta takajalkaa. Jorse aristi molempia lonkkiaan ja polven sisältä löytyi luuntihentymä. Ensi tiistaina on käynti ortopedillä ja sitten kuullaan, mitä tuo sitten oikeasti tarkoittaa. Hyvin todennäköisesti edessä on tähystysleikkaus, en edes uskalla ajatella mitä tuo tarkoittaa käytännössä. Erittäin pitkää toipumista joka tapauksessa. Turha varmaan sanoa, että taas ottaa pattiin ja rankasti. Treenit ja kaikki rasitus on jälleen pannassa, rasittavaa.

Nyt toivon vain, että mitään kovin vakavaa ei löydy, muuta ei tässä vaiheessa oikein voi.

Me vietetään tällä hetkellä hiihtolomaa, meillä on kaikki 3 lasta kotosalla koko viikon eli vähän normaalia enemmän ääntä ja elämää mahtuu seinien sisälle. Onneksi tuo lämpötila on päivisin noussut siedettävälle tasolle, että on vähän saatu työnnettyä nokkaakin ulos.

Jorselle on varattu aika lonkka ja silmäkuville 11.11. klo 13 (harmi kun klo 11 oli varattu :D).

Sitten jännätään kuukauden päivä ja kuullaan onko Kennelliitolla hyviä vai huonoja uutisia :)

EIC testausta vielä harkitsen ja mietin, katsotaan nyt jos noita "morsmaikkuja" ilmaantuu :)

"Kraftfull maskulin hane med bra storlek, välskuret huvud, bra uttryck, bra hals. Knappa vinklar fram och bak.Trång fint välkroppad, aningen avfallande kors. Utm. päls kvalite, kraftig bra benstomme. Står och går fransyskt, som tyvärr påverkar rörelserna negativt. Rör sig med korta steg detta sänker priset i dag."


"Voimakas maskuliininen uros, jolla hyvä koko. Hyvän muotoinen pää, hyvä ilme, hyvä kaula. Niukat kulmaukset edessä ja takana. Tiivis, hyvä runko. Hieman putoava selkälinja. Erinomainen turkin laatu, hyvä vahva luusto. Seisoo ja liikkuu ranskalaisittain, joka valitettavasti vaikuttaa liikkeisiin negatiivisesti. Liikkuu lyhyin askelin, joka alentaa palkintoa tänään."

-Anna Geschwindt Hartwig, Ruotsi

Käännös Taina Kytölän avulla saatu aikaan. Hankalia nämä käännökset, kun kirjoitus on kaunolla ja vielä lisäksi ei ole hajuakaan, mitä sanoja olisi tarkoitus olla. Eli haastavaa, mutta varmaankin noin se menee.

Arvostelu on tosi oikeudenmukainen, enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Nyt vain Esittäjälle lisää kokemusta, jotta saa koiran esitettyä edukseen, niin kyllä se siitä! Mitään perustavaa laatua "vikaahan" arvostelussa ei ole :)

Jorse kävi näyttäytymässä SNJ:n järjestämässä näyttelyssä Hyvinkäällä.

Itse jännitin tilannetta tosi paljon, koska meidän koirahan ei tosiaankaan ole mistään rauhallisimmasta päästä.

4 päivää me ensin kotona tehotreenattiin seisomista, ja lauantaina oli muksuilla kivaa, kun meillä oli "näyttelykehä" nurmikolla. Muksut sai olla tuomareita ja häiriökatsojia -ja heillä oli hauskaa :) Molemmat lapset jopa juoksi "kehää" koiran kanssa, ja mukavasti Jorse ymmärsi heidänkin kanssaan mennä, vaikka se palkkaus ja kehuminen yms. käytös ei nyt tietenkään ole ihan oikea aikaista :D

Tiesin kuitenkin, että vaikka tuon saa kotona oppimaan ja tekemään, niin näyttelytilanne satojen ja satojen muiden koirien kanssa on aivan äärettömän iso ärsyke koiralle, joka jo vetää "kilarit" yhdestä koirasta :)

Kaikenkaikkiaan ihan hienosti kumminkin meni. Me oltiin paikalla jo puolitoista tuntia ennen kehän alkua, ja saatiin koirasta kuitenkin ne suurimmat höyryt pois. Ymmärsi, että niitä koiria ihan oikeasti vaan riittää ja riittää, eikä enää jaksanut 100% höyrytä jokaisesta koirasta ja ihmisestä joka katsoi häntä päin.

Kehässä meni hienosti, Jorse seisoi paremmin kuin olisin ikinä uskonut, ja tosi pitkiä aikoja (suhteessa harjoitusmäärään!) Ihan muutaman kerran meni istumaan, mutta sain heti seisokomennolla pyllyn ylös lattiasta :) Äiti oli niin ylpeä.

Harmi vaan, että en uskaltanut innoittaa koiraa nopeaan liikkeeseen (koska pelkäsin että villiintyy ihan täysin) ja siksi saatiin moitteita "sipsuttelusta" ja liikkeiden epälennokkuudesta... Noh, esittämiskokemusta kun kertyy niin asia varmasti korjaantuu. Ja jahka ohjaaja ei ole ihan niin jäässä :D

Loppuarvosana oli kuitenkin hienosti H. Arvostelussa ei ollut oikeastaan mitään kovin negatiivista, tuomari tykkäsi kovin Jorsen rotevuudesta. Laittelen arvostelun tänne, jahka saan sen käännettyä varmasti oikein, nyt on olemassa vain "sinne päin käännös" :)

Kovasti on sattunut ja tapahtunut tässä välissä. Kotona ollaan edelleen pojan kanssa, mutta myöskin työelämään paluu on jo lähitulevaisuudessa edessä.

Koiraa on treenailtu vähän säännöllisen epäsäännöllisesti. Tokoa pitäisi vielä enemmän jaksaa / ehtiä...

Tänään kuitenkin osallistuimme Pomarkussa taipumuskokeessa, ja hienosti poika suoritti! Tuloksena NOU1 eli Jorse on nyt läpäissyt taipumuskokeen.

Veteen menoa arasteli hiukan (niinkuin tähän asti aina ensimmäisellä kerralla) mutta toinen lokki palautui hienosti ilman ihmettelyjä. Laukauksiin Jorse suhtautui erittäin tarkkaavaisesti, selvästi siis huomaa, että poika on ollut myös käytännön metsällä mukana.

Hakuruutu sujui kaiken kaikkiaan hienosti, melkein väittäisin, että Jorsen paras hakuruutu tähän mennessä. Ei yrittänyt lähteä mihinkään muuhun suuntaan kuin sinne, missä hakuruutu oikeasti oli. Vähän aikaa sitten oli vielä "pientä" hapuilua siitä, missä suunnassa ohjaajasta nähden ne linnut oikein olivat. Jorse palautti hienosti 4 varista.

Pupun löytäminen laahausjäljeltä olikin Jorselle "ihan helppo nakki". Koira lähti lähetyksestä kuin ohjus jälkeä pitkin, ja ei aikaakaan kun pollea noutaja saapui äidin luokse komea pupu mukanaan.

Kaiken kaikkiaan olen tosi ylpeä ja onnellinen noutajan omistaja juuri nyt :)

Meillä on huimasti ohjelmaa kesällä, ja varsinkin kun ilmat ovat aivan i-h-a-n-a-t nyt ei paljon kerkiä blogia päivittelemään!

Jorse voi hyvin ja käsitöitä valmistuu silti. En vaan osaa olla tekemättä mitään. Mutta vaikka blogi onkin hiljainen, ei se silti tarkoita sitä, ettäkö me ei hengissä oltaisi :D

Luultavasti taas syksyllä blogikin piristyy :)

Jorse seisoskelee viikonloppuna