Joulun aika meni rauhallisesti, mulla tietenkin se joulun syöminki puoli kostautui olotilojen puolesta. Mutta nyt alkaa pikku hiljaa helpottamaan.

Jorse on nilkuttanut vasenta etujalkaansa jo muutaman viikon, mutta välillä se meni jo pois, eli meinasin, että oli vaan venauttanut sen jossain. Vauhtia kun koiralla on koko ajan vähintään se sata lasissa. Nyt on kuitenkin viikonpäivät ollut melko pysyvästi, eli aina kun nousee makuulta nukkumasta nilkuttaa pahemmin, ja kun pysyy liikkeessä loppuu nilkutus. Mutta liikunnan (lue: riehumisen jälkeen...) jälkeen kun on nukkunut on jälleen pahempi.

Koskettaa antaa joka paikkaan, eikä mistään anna mitään reaktiota vaikka painelisi koipea ja kylkeä ja mitä tahansa kuinka tahansa. Eli ei ainakaan ole mistään paikallisoireesta kyse.

Huomenna kuullaan kun vieraillaan lääkärikeskus Vettorissa, että mistä kiikastaa. En viitsi turhaan tänne paikalliselle lääkärille lähteä, kun röntgeniä heillä ei ole. Luultavasti kuitenkin haluavat kuvata varmuuden vuoksi, kun ei kerran päälle päin näy / tunnu mitään. Klo 14.45 sain ajan, tuntui olevan kovin ruuhkainen koko paikka, varmasti nämä joulunpyhät on heillekin aiheuttanut vähän ruuhkaa.

Huomasin just äsken ulkoillessa, että nyt saakin olla kieli todella keskellä suuta! Rappuset oli ihan peilijäässä ja pihakin kovaa vauhtia jäätymässä. Jorse oli hihnassa ja menikin ihan hienosti, kunnes tyhmänä päästin sen postinhakureisulta takaisin tullessa pihaan vapaaksi. Väärä liike! Eihän toi koira mitään tajua, että on liukasta, mutta onneksi se jo tottelee sen verran, että sain sen narun päähän takaisin muutaman läheltäpiti juoksuringin jälkeen ja mentiin "hallitusti" sisälle. Totisesti tässä kerkiää vielä tulla lisää vammoja ennen huomista aikaa...

Jorppuli ei siis pääse ulos ilman ystäväänsä noutajatalutinta, jota hän kovasti ihmettelee, poika kun on tottunut tarpeensa tekemään vapaana... Oppia ikä kaikki!

Tokotettiin sisällä josta kaveri väsähti... Vieressä joulupukin tuoma lammas :)