Eilen oli toko. Joo-o, eipä siitä viitsis juuri mitään kirjoittaa, meni niin penkin alle!!! Ei voi olla koira sekä ohjaaja niin jäässä.

Meiltä ei onnistunut, ei sitten mikään. Sivulle tulo oli ainoa asia mistä saatiin edes pienet kehut, muuten me vaan possuiltiin. Jorsella ei ollut mitään ajatustakaan olla kontaktissa. Olisi ollut ihan sama, vaikka olisin heittänyt kärrynpyöriä, niin jätkä olisi vetänyt kuono maassa ja kuulo pois päältä.

Aluksi toimi edes vähän nakki, lopputokosta jätkän ilme oli "ihan sama, mitä mulle yrität syöttää". Ei siis oikeestaan enää edes kiinnostanut, kun ei niin ei.

Tultiin "myöhässä" paikalle, eli en saanut koiraa etukäteen kontaktille / rauhoittumaan, joten väittäisin, että tässä oli suurin syy possuiluun.

Ensi kerralla ollaan taas ajoissa paikalla noin vartin ennen vähintään. Siinä ajassa saa koiran kierrokset sopivalle tasolle. Nyt se oli lähinnä räjähdysvalmis viritetty pommi joka sinkoili jokaisen hajun, koiran ja ininän sekä innostavan ohjaajan perään. IHAN SAMA mitä mä yritin tehdä.

Ohjaaja naureskeli, ettei ole meidän päivä (juu tiedetään, ei ollu ei) :) Kuulemma yllättävää miten meidän niin hyvä alku on nyt tuossa pisteessä... (Nii-i, sitä minäkin ihmettelen). Lauantaina meni kuitenkin pentunäyttelyssä olosuhteisiin nähden tosi hyvin. Vaikka välillä tietenkin sinkoilikin -ja yritti muiden kimppuun, niin kuitenkin jaksoi keskittyä monta tuntia, verrattuna tuohon eiliseen ruskeaan ADHD tapaukseen.

Onneksi ei oltu tämän ongelman kanssa yksin, vaan kaikilla koirilla oli lievästikin ilmaistuna "keskittymisvaikeuksia". Treenien jälkeen päällimmäinen ajatus oli, "mä en enää koskaan tee ton koiran kanssa mitään, kun en kerran osaa sitä ohjata" Noh, jahka olin päässyt kotiin asti, oli jo sisu kurkussa. Tämä viikko meillä treenataan kontakteja, ja joka päivä, särki, väsytti tai oli muuten vaan kenkkupäivä, niin silti treenataan. Enää en mene tonne noin haukuttavaksi :D Katsotaan miten tämä sitten toteutuu käytännössä...

Palautteena tuli, että mun pitää alkaa olla tiukempi Jorselle. Se on nyt alkanut tottua siihen, että saa" vähän tehdä" jotain omiaan, ja alkaa nyt pikku hiljaa ilmeisesti venyttää rajojaan. Tähän asti en ole puuttunut, kun olen ajatellut, että ei tapa intoa... noh, nyt mulla on sitten osittain sinkoileva koira, mikä vaatii jonkun asteisen herätyksen. Myös mun on muutettava asenne ja äänensävy siihen, että nyt "tehdään töitä".

Paljon läksyä siis ohjaajalle, ja paljon myöskin pohdiskelua ja mietiskelyä, oman toimintamallin rikkomiseksi.

Naureskeltiin miehen siskon kanssa, että me otetaan kohta sellainen vanha koulun kenttä "uusikäyttöön" ja aletaan vetää viikolla omia häiriötreenejä :) Muuten hyvä idea, mutta voipi olla, että aikataulutus on hieman vaikeaa :) Jos nätti keli jatkuu (eikä se lumisade tule tännepäin) varmaan käyn ainakin katsastamassa sen kentän (meiltä n. 300m matkaa) ainakin koira tajuaisi, että "ollaan tekemässä töitä" eri tavalla kuin kävellen omassa pihassa.

Eiköhän tästä vielä ihan hyvä tule, kun otetaan muutama askel takaisin ja palataan hinkkaamaan perusasioita. Kyllähän tämä näyttikin jo liian helpolta :D