Kylläpäs nyt tuntuu olevan blogin päivittäminen "jotenkin vaikeeta". Ei vaan saa itsestään irti, että jaksaisi rustata. Noh, kaipa tällainenkin vaihe tarvitaan.

Sunnuntain treeneissä ei ollut mitään mullistavaa.

Jorse käyttäytyi edelleen paremmin kuin edellisellä kerralla, eli selvää parantumista tapahtuu häiriönkestävyydessä kerta kerralta. Niin kauan kun kukaan ei tietoisesti (tai tiedostamatta) provosoi, niin koirien pelkkä läsnäolo ei enää aiheuta mitään reaktioit. Tosin heti jos joku ihminen alkaa hänelle puhua tai toinen koira ängetä iholle -alkaa Jorsen kierrokset hakata rajoitinta vasten...

Treenien pääpaino oli EI sanalla, eli käytännössä kentän keskellä oli maksalaatikko ja sen ohi oli vapaata seuraamista kontaktissa. Jorsella meni tuo yllättävän hyvin, eikä oikeasti mitään kunnon kieltämistä tarvinnut edes tehdä. Koko luppoajan kun muut suoritti me tehtiin kontakteja ja huomasin, että niitä pitää tehdä tiiviisti koko sen treenin ajan -ettei vahingossakaan pääse haahuilemaan mihinkään omillle teilleen --> keskittyminen herpaantuu, eikä sitä meinaa enää saada takaisin.

Kotona ollaan harjoiteltu perusasentoa ja se on pikkuhiljaa kovalla treenillä (5min pätkää monta kertaa päivässä) saatu hiottua suoremmaksi (ihan suorasta ei vielä uskalla puhua). Välillä meinaa edelleen fuskata, mutta kun ei saa palkkaa ja pyytää uudelleen seuraava on jo ihan mallikelpoinen. Kyllä se siitä, vaatii vaan vähän aikaa -kun kerran on oppinut ton "perän leviämisen"

Eilen tuli myös Kirkkonummen näyttelyn paperit ja siellä sitten pitäisi olla ensi esiintyminen näyttelykehässä. Mitään valtavia odotuksia ei tosiaankaan ole.  Vieno toivomus, että edes suostuisi johonkin suuntaan säädyllisesti liikkumaan siellä koirapaljoudessa. Saa nähdä miten käy. Seisomista ollaan yritetty opetella, mutta mitenkään mallillaan se ei ole. Eli ihan kokemuksen kannalta otetaan tämä reissu.