Nyt oli kivat treenit!

Mahtoiko osasyynä mukana vaikuttaa myös, että olin itse tosi hyvällä tuulella ja ennenkaikkea ajoissa paikalla. Viime sunnuntaina juostiin käytännössä kieli vyön alla treenipaikalle...

Jorse oli 100% rauhallisempi kuin viime kerralla. Joo, vaahtoa lensi nytkin, ja yritti kyllä mennä muiden luo, mutta totteli ja kuunteli huomattavasti enemmän kuin viime kerralla.

Vapaassa seuraamisessa, mikä oli ensimmäinen tehtävä ts. katsottiin edistys viime kerrasta... ei oikein loistettu :) Piti kiertää kaikki koirakot siksakkina, ja koira vapaasti seurata löysällä narulla. Heh, no meitin poikaahan kiinnosti ne kaikki nurmikon eri hajut, ei niinkään ne muut koirat. Meni kuitenkin joten kuten, ja itseäni saan tästä syyttää, koska ei olla myöskään kovassa häiriössä harjoiteltu kontakteja eikä seuraamistakaan. Kotipihallahan kaikki aina menee hienosti :D

Seuraavaksi otettiin istuminen, ja se meni yllättävän rauhallisesti, istumasta vapauttamisessa kokeiltiin lelua palkkana, ja toimi hundra prosent paremmin kuin makupalat. JOtenkin Jorse turtuu niihin makupaloihin sen treenin aikana + että tuo koirahan ei ole mikään "perusahne" eli ruoka ei välttämättä ole JOrselle se paras houkutin. Ensi kerralla otetaan mukaan vetolelu, minkä kanssa ei kotona saa leikkiä muuten kuin treenitilanteessa, joten josko se olisi myös kentällä muiden koirien keskellä Pop. Katsellaan.

Kotiläksyksi tuli perusasento, eli sivulle, viereen, seuraa -miten kukakin sen koiralle haluaa opettaa. Vähän jäi mietityttämään ohjaajan itsensä käyttämä käsky seuraa, eli koira tulee viereen nakottamaan seuraa käskyllä ja jos siitä lähdetään liikkeelle seuraa edelleen. Jotenkin mun ajatusmaailmassa tuo "viereen tuleminen" pitäisi olla eri käsky, kuin ihan rehellinen seuraaminen (oikeassa asennossa, eikä mitään vapaata kävelen tässä sun vierelläs suurinpiirtein seuraamista...). Kai mä oon jotenkin vanha kantainen... Nyt pitää sitten miettiä miehen kanssa miten halutaan koiran toimivan, ja sitten kehitellä joku oppimismetodi, mikä voisi myös toimiakin...

Ainakin jäljelle jäi tällä kertaa positiivinen fiilis, vaikka vaahtoa lensi edelleen suupielistä, niin se ihan päätön sinkoilu on ainakin nyt vähentymään päin -kunhan kukaan ei provosoi tahallaan -koska edelleen ne ihmiset on ihan oma lukunsa kiinnostavuudessa.

Lisäksi kuulin hauskan jutun miehen siskolta. Kun olivat pentua hankkimassa ja jutelleet yhden labukkakasvattajan kanssa, oli juttu jotenkin kääntynyt "hyviin pentuihin" mitä on ollut viime aikoina "tarjolla". Tämä kasvattaja, jolta he olivat pennun sitten ostaneetkin, oli puhunut "Nurmijärveläisestä oikein hyvästä pentueesta, jonka oli vinkannut eräälle Espoolaiselle" Vähän pisti huulta nykimään, kysehän oli meidän Jorsen pentueen yhdestä veljestä. On jotenkin ihan hullua, että meidän Jorsesta ja muista veljistä ollaan niin tietoisia :D Varmasti isä Erkin menestyksellä on paljon tämän asian kanssa tekemistä. Nyt sitten vaan jännätään, että mitä kaikkea näistä pojista vielä tuleekaan!

Nyt poika tuhisee eteisessä, tassut kohti ovea. On ottanut nukkumatavakseen nyt, että tassut pitää olla jotain vasten -ja on kieltämättä tosi koomisen näköinen -pitää yrittää saada kuva joku ehtoo, kun taasen vetää sikeitä tuossa asennossa :D

Hyvillä mielin siis kohti uutta viikkoa, vaikka huomenna "joutuukin" taas töihin, ja siihen kauheeseen pauhaamiseen taas. Jotenkin viikossakin on nyt ehtinyt unohtaa kokonaan työasiat, johtuu varmaan siitä, että ollaan isännän kanssa ihan vaan oltu kahdestaan -eikä olla suunniteltu YHTÄÄN MITÄÄN seuraavaa aamua pidemmälle (tyyliin, menevätkö linnustamaan vai mitä tehtäis...).