Tässä on taas jotain pientä valmistunut, pojat meinaa tulla kipeiksi, eikä kutominen oikein onnistu muksu sylissä :) Kuitenkin illan pimeinä tunteina tulee aina jotain väkerrettyä -en vaan osaa olla tekemättä mitään!

Nyt kun tulee jääkiekkoakin, niin mikä sen sopivampaa taustahälyä kutomiselle :)

Frillahuivi, kirkkaan violetti, väri tässä ehkä aavistuksen tumma. Lankana Papillon, eli reunassa kulkee pallorivi

Tämän lisäksi tikuttelin 2,5 mm puikoilla ruskeat sukat jotka joko menee äidilleni lahjaksi tai sitten pidän itse, en ole vielä päättänyt

Vihreät lapsen sukat olen tehnyt jo aikaa sitten, mutta nyt vasta löytyi inspiraatio päätellä ne. Lankana näissä on Nalle vihreä ja Nalle kukkaketo. Vihreä oli vain niin lähellä kukkakedon omaa väriä, ettei raidoitus oikein näytä edes raidoitukselta.

Nyt on neulomisen suhteen sellainen ontto olotila, ei nimittäin ole mitään "suurta ideaa" mitä haluan tehdä seuraavaksi. Niimpä teen siis näitä välitöitä sukkien ja vauvojen pipojen parissa ja odottelen sitä "suurta ideaa", turha sitä on väkisin vääntää, kun ei kerran ole pakko :) Neulomisenhan kuuluu olla hauskaa ajanvietettä!

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa päivittämään edes käsityöt tänne. Onhan se sääli, kun jälkeenpäin ei ole mitään havaintoa paljonko ja mitä on tullut tehtyä :)

Eilen valmistui tytölle Tunika/Mekko, miksi tuon nyt kukakin laskee. Muutoksia tuli matkan varrella ja reilusti, esim. värit, hihat, kaula-aukko, pituus, helman kuviointi ja viimeistely. Mutta siis tunikan "runko" on Suuri Käsityö 5-6/2010 Neulotuista Ohje nro 1. Pikkutytön mekko.

Kokojahan tossa oli tosi niukasti, mutta jo entuudestaan minulla on tuntumaa tämän lehden ohjeisiin, jotka pääsääntöisesti on olleet reiluja. Lisäksi, kun ohjeita selasin, ei kokoeroja ollut kuin muutama sentti sinne tänne, niin uskalsin aloittaa :) Omasta mielestäni kun en ole mitenkään taitava tai hyvä soveltamaan, mutta näköjään tässä aktiivisella neulontakaudella (viimeiset 4 vuotta) on tullut jotain jo opittuakin! Tyttö on siis 8 vuotias, mutta aivan mahdottoman laiha, eli 4 vuotiaan koko meni ihan hyvin ja pituuttahan pystyi neulomaan niin paljon kuin tarve vaati, koska helma tehtiin ylhäältä alas.

Kokona oli siis isoin eli 3-4 vuotiaan koko ja siihen lisäsin 1 mallikuvion lisää, eli loin 168 silmukkaa (alkuperäinen ohje 160s) Vähän soveltelin noita muitakin kavennuksia ja lisäyksiä, koska kätevästi tätä pystyi kokeilemaan päälle työn lomassa (ensin neulottiin yläosa ja vasta sitten alaosa). Niimpä lopputulos onkin ihan kiva. Jätin hihojen hörhelöt pois kokonaan, vaikka aluksi ne olivatkin se juttu johon mä tässä mallissa ihastuin :) Niin se mieli muuttuu. Aikaa tämän neulomiseen meni noin kuukauden päivät ja tämä oli tosiaankin jäähyllä monen monta kertaa kun tuli aina vaan jotain mielenkiintoisempaa tekemistä.

Keskolan myssyjä olen myös neulonut ison kasan ja noita siililapasia tietenkin :)

Tällä hetkellä puikoilla on sukat 2,5mm puikoilla, lankana Austerman Step joka soljuukin yllättävän mukavasti. Hauskinta on, että noin 3 vuotta takaisin en ikipäivänä olisi suostunut edes ajattelemaan noin ohuita puikkoja. Nyt tuntuu, että yli 3mm puikot on ihan järkyttävät :D

Vappuna sain myös päivitettyä kuvaa meidän vauvasta, en millään malta odottaa, että hän meille saapuu :) Ikää on pupulla tuossa suurinpiirtein 2 viikkoa ja vielä näyttää pää suhteettoman isolta verrattuna muuhun pupuun.

Käsitöitä valmistuu verkalleen, tämän vuoden teemana on jotenkin ollut siilit. Niitä onkin sitten valmistunut tasaiseen tahtiin

Tytön koulukaverille nämä nappisilmät

Ensimmäiset aikuiselle tehdyt lahjaksi ystävälle monien vuosien takaa

Pieni 2 -vuotias tarvitsi toki myös omansa, eikä pojalle nyt mitään vaaleanpunaista voi tehdä :)

Isosisko ihastui pikkuveljen hanskan väriin, niin hän tarvitsi uudet, kun vanhat on jo ihan nuhjaantuneet. Ja mitäpä ei äiti tekisi, jos näin pienellä vaivalla saa lapsen pitämään hanskoja ihan mukisematta :)

Ja lopuksi, tällainen meille tulee kesäkuun alkupuolella...

Kommentti kenttään oli tullut kysely Jorsen paranemisesta, kirjoitan nyt muistin mukaan, nuo kaksi vaippakiitäjää kun ovat vieneet melko kaiken ylimääräisen huomion tässä vuoden sisällä :D.

Meillä ollaan parannuttu TOSI hyvin, ei mitään sen suurempia komplikaatioita. Tosin pidin myös koiran aivan orjallisesti ohjeiden mukaan levossa sen 4kk ja todella, todella varovaisesti lenkitettiin ja liikutettiin narussa vielä sen jälkeenkin. Osin siksi, että Jorse on todella vankkarakenteinen ja iso labbis, enkä tosiaankaan halunnut riskeerata mitään!

Puoli vuotta leikkauksesta annoin koiran mennä "vapaasti" miten tykkäsi, eikä mitään oireiluja ole ollut koko leikkauksen jälkeisenä aikana. Koira ei siis ole linkannut tai aristanut jalkaa YHTÄÄN, mikä on moneen muuhun verrattuna todella hyvä tulos. Puolisen vuotta jännitin melkeinpä joka viikko, kun oli liukasta, että "nyt menee toinenkin jalka", mutta ei se ole mennyt (ainakaan vielä). Nyt on toipilasajasta sen verran jo aikaa, että uuden toipilaan jaksaisikin jo ihan eri tavalla. Ihan putkeen se olisi ollut AIVAN murhaa. Jorse kun on aivan mahdottoman energinen ja työtäpelkäämätön ihana labrador, eikä voinut ymmärtää, miksi ihmeessä ei saa "tehdä" mitään!

Nyt me harjoitellaan damien kanssa hakuruutua ja nautitaan kevään tulosta.

Jalka jäi ehkä aavistuksen vinoon asentoon, ainakin omaan silmään, eli sen myötä luultavasti näyttelyt on meidän osalta "näytelty'". Tosin pohjilla on se H, että kyllähän tästä vielä valion saisi... Ei vaan taida ohjaajalla rahkeet NOU1:stä pidemmälle riittää -tai oikeastaan aika. Tosin Jorsehan on vielä nuori eli katsotaan miten se äidin innostus tästä taas nousee.

Nyt me tyydytään "kotitokoon" ja lenkkeilyyn ja lasten kanssahan tuo meidän ruskee on aivan ehdottoman ihana. Saa nähdä mitäs hän meinaa meidän uudesta perheenjäsenestä, joka muuttaa meille ensi kuun lopulla :)

Lapset saa syödä tassua ihan rauhassa, kun herra nukkuu

Luuta syödään myös yhdessä...

Laumaa pitää vahtia (iskä meni nurkan taa)

Desibelejä vaivaiset 65 ja ei edes kuorsaa vielä urut auki :D

Ja tässä se uusi jäsen...

Meillä mennään hurjaa vauhtia eteenpäin. Juniori on oikea ilopilleri, kiltti ja ihana lapsi. Isompi mennä viilettää pitkin kämppää ja on myös oma hurmaava itsensä. Nuorimmaisella vaan tuntuu olevan niin kova kiire liikkeelle, että äitiä hirvittää. Saas nähdä, mikä on hänellä aikataulu. Jotenkin niin tottui tuon vanhemman varovaisuuteen tällä saralla, nuorempi kun taitaa jo vatsalleen menonkin (runsaan kuukauden ennen isoveljen vastaavaa taitoa).

Käsitöitä valmistuu koko ajan, niistä ei kaikista edes ole kuvaa. 3 kpl Annis huivejakin olen väsännyt (vähän innostuin kun kerran vauhtiin pääsin :D) mutta niistä on vielä 2 pingottamatta ja yksi on pingoituksessa parasta aikaa.

Muuten oon tehnyt näitä siililapasia

Lisäksi neuloin jo aikoja sitten peitolle kaveriksi ruskean version (ihan omasta päästä)

Sitten on tullut tehtyä ihan normaaleja sukkia ja sitten oon tehnyt myös nämä hupisukat, netistä ostaman kirjan ohjein (Varresta varpaisiin)

Lisäksi väänsin parit tällaiset huivipannat tytölle (toinen on violetti, edelleen pingottamatta :D)

Jotenkin vaan tuo pingottaminen aina vaan jää mulla!

Nyt on tytölle villatakki tekeillä, mutta sen tekemiseen on into TÄYSIN kateissa. Miten onkin niin, että jonkun neuleen voi aloittaa niin intoa täynnä ja yhtäkkiä *puf* ei kiinnosta ei sitten yhtään. Se odottaa nyt tuolla paperikassissa inspiraatiota. Katsotaan milloin se löytyy...

Vihdoin sain näitä kuvattua, osa on jo lähtenyt uuteen kotiinkin, enkä ole mitään kuvia saanut. Muutamaan pystyy kuitenikin laittamaan linkin ohjeeseen, vaikkei varsinaista mun kuvaa olekaan.

Viimeisin valmistunut on tämä vauvan peitto, tekeillä on samanlainen mutta ruskea. Ainoastaan siksi, että tämä on helppoa neuletta ja toisekseen siksi, koska tuo toiseksi nuorin omi tämän omakseen :) Eli tästä piti tulla uuden tulokkaan oma peitto, mutta nyt on siis hälle uusi kutimilla ja toinen käyttää tätä ansioituneesti :D

Innostuin myös kutomaan pitkiä polvisukkia ohuemmasta langasta. Toinen kukkaketo nallea ja toinen Pallas lankaa. Molempia lankoja meni noin 200g -vähän vajaat.

Ohje on täältä: Molempiin sukkiin tein taakse pienen 4 rivin kuvion, jotta kutominen ei ole ihan sairaan puuduttavaa (mä vihaan kutoa varsia...) ja ihmeen joutuisasti nämä valmistuivatkin. Osittain myös kivan värisellä langalla on osuutta asiaan :) Näitä on molempia kaksi, mutta vetaisin molemmista jalkaan vain toisen, ettei tullut ihan niin paljon kuvia ladattavaksi.

Takakuviot

Lisäksi yhdet tavalliset villasukat, raidoitettu Polkka langasta ja tavallisesta luonnonvalkoisesta 7-veikasta.

Yhdet OLGA sukat, ja nämä taitavat olla jo ainakin neljännet tällä ohjeella tehdyt, todella toimiva ja nätti malli raidoitetulle langalle.

Ja vielä yhdet oranssit 7-veikka sukat, joissa kuvio jostain Novitan lehdestä muistuttaa aika paljon rinsessa kuviota, helppo ja mukava sovellettava :)

tumput vauvalle woolista

Jossain jo mainitsemani Ziinan keväthuivi novita Cotton langasta (vielä päättelemättä, mutta pakko kuvata nyt kun kerrankin sain aikaiseksi)

Lisäksi vielä täysin karmeannäköiset päättelemättömät tumput autolla ajoon -mulla on kapeat kädet, ja nämä on tehty ihan täysin "istuviksi". Jahka vaan saan sen päättelyinnon jälleen päälle...

Lisäksi tein äidille tämän huivin synttärilahjaksi ja unohdin kuvata.

Lisäksi mulla on edelleen ansiokkaasti kesken niin tämä kuin tämäkin

noista tuo ponzo taitaa jäädä ikuisuusprojektiksi, nimittäin tämän perheen populaatio ei taida ihan heti antaa periksi käyttää tuota kukkakehikkoa... noh, katsotaan :)

Mulla on tässä ollut "vähän kiireitä", käsitöitä valmistuu tasaiseen tahtiin, mutta enhän mä mitään kerkiä edes päivittää... Pitäisi oikein ottaa niskasta itseään kiinni. Katsotaan josko tämä viimeisimmän väsymyksen aiheuttajan maailmaan saattaminen auttaisi vähän asiaa :)

Tässä herralla potta päässä. Maanantaina oli leikkaus ja torstaina piti laittaa potta päähän, haavaa alkoi vissiin sen verran kutittamaan, ettei malttanut enää antaa laastarin olla. Jätin laastarin ihan varoiksi haavan päälle, vaikka ison siteen otinkin toisena päivänä pois.

Haava itsessään ei ole kovin kaunis

Vaikka siis toki on haavaksi kaunis, siis ei punoita eikä repsota mistään. En vaan oikein osaa arvostaa tuollaista "kanankoipea" :) Lisäksi noi hakaset näyttää tosi ronskeilta, mutta toki, eihän tuollaisessa paikassa mitkään pikkutikit pysyisikään.

Selvästi alkaa myös olla koiralla tylsää, eilen jo kaiveli omasta lelulaatikostaan vanhoja puruluita... Mielenosoituksellisesti niitä sitten rouskutti menemään oikein roppakaupalla :) Tänään ostin kauppareissulta uusia, ettei tule ainakaan puutosta tällä saralla. Harmi vain, että meidän puodeissa on melko suppea valikoima isoja luita, Jorsen leuoissa kun ei mitkään 10cm purukapistukset oikein kestä.

Nyt on päivä 3 leikkauksen jälkeen, ja koira alkaa olla (nupin sisältä) melko oma itsensä. Mikä tietenkin luo haasteita tähän hitaaseen elämään. Jorse reppana ei käsitä, että mikä ihme tota koipea nyt oikein riepoo...

Siteen on jättänyt rauhaan eikä muutenkaan ole (ainakaan vielä) osoittanut kiinnostuksen merkkejä repimismielessä leikattuun jalkaan. Saa olla siis ilman kauluria kun olemme samassa tilassa. Jos jää yksin, alkaa "kauhujen kidutuskammio" eli hänelle laitetaan kauluri. Ilmeestä näkee, että ei oo ihan kaikkein suosituimpia vekottimia Jorsen arvostusasteikossa :) En nyt kumminkaan tahdo ottaa mitään suurempia riskejä tän paranemisen kanssa eli varmuus ennen kaikkea. Siteen saa onneksi ottaa jo tänään pois.

Jorse yritti aamulla jo ottaa juoksuaskelia, pääsi jotenkin vähän yllättämään, tähän asti kun on köpöttänyt ihan uskollisen rauhallisesti vierellä vain. Eli tästä lähin pitää taluttajan vähän skarpata, vaikka kuinka olisi unirähmää vielä silmissä :) Hyppiminen ja juokseminen kun ovat ehdottomissa EI listauksissa seuraavat 4kk...

On muuten yllättävän vaikeaa myös omistajan tottua siihen, että aamulenkille pitää oikeasti myös itse osallistua, ihan askel askeleelta :) Tätä maalla asumisen riemua kun on, että koira voi aamuisin ja päivisin yms. tehdä pissalenkkinsä ihan itsenäisesti pihapiirissä. Nyt on kuitenkin jo harjoiteltu tätäkin sorttia sen verran kauan, että kyllä tämä jo alkaa rutinoitua.

Miten sitä sen 4kk jälkeen ollenkaan osaakaan enää koiraa ulkoiluttaa ilman remmiä :) Onneksi tuo meidän luppakorva on kuitenkin niin sopeutuvainen ja loppupeleissä pehmeä, että kyllä hän sitten tähänkin suostuu (lyhyet lenkit, eikä saa riehua) kunhan muutaman kerran aina muistuttaa.

Särkylääke vaihdettiin Rimadyl:n pureskelutabletteihin. Metacam alkoi Jorsea ilmeisesti närästää (?), koska oksenteli muutamana päivänä peräkanaa eikä muuta "outoa" ollut elämässä kuin tuo oraaliliuos. Koska kerran Rimadyl sopii (ja sitä sattui vielä olemaan muutama tabu kotonakin jäljellä edellistä kuuria) vaihdoin siihen suosiolla. Turha sitä nyt toisen on antaa kärsiä ja pelleillä kellon kanssa: "onko nyt syönyt just tunti sitten vai puoli tuntia sitten -ettei alkaisi masua vaivaamaan... "

Kaiken kaikkiaan meillä on siis sujunut tosi hyvin ja vuoden vanha poikakin on jättänyt koiran koiven hyvin rauhaan. Jorse ei myöskään hötkyile koivestaan (ei hyppele pystyyn tai mitenkään muutenkaan ilmaise arkailua sen suhteen) eli senkin puolesta olen melko varma, ettei jalkaa kovasti särje tai jomota.

Seuraava etappi on hakasten poisto 12 pv kohdalla, se mennään tekemään ihan paikalliselle lääkärille. Jälkitarkastus leikkaavan lääkärin luona on 6 viikon kuluttua.

Nyt on Jorsen TTA leikkaus vasempaan takajalkaan takana. Potilas on suhteellisen pirteä, ja jopa tänään jo astui vähän jalan päällekin. Haasteita meille tuleekin asettamaan tämä järkyttävän pitkä lepokausi leikkauksen jälkeen.

Tässä on vielä omistajan sekä koiran hermot piukalla vielä monta kertaa. Nyt on kuitenkin seuraavana etappina siteen ja tikkien poisto 12 päivän päästä. 4 kuukautta on kertakaikkisen liian pitkä aika edes ajatella...

Kipulaastari jäi muuten yön aikana kiinni suojana olleeseen t-paitaan. Ei onneksi ole oireillut kipua sen enempää, eli mennään pelkällä normaalilla pilleri särkylääkkeellä.