Meillä mennään hurjaa vauhtia eteenpäin. Juniori on oikea ilopilleri, kiltti ja ihana lapsi. Isompi mennä viilettää pitkin kämppää ja on myös oma hurmaava itsensä. Nuorimmaisella vaan tuntuu olevan niin kova kiire liikkeelle, että äitiä hirvittää. Saas nähdä, mikä on hänellä aikataulu. Jotenkin niin tottui tuon vanhemman varovaisuuteen tällä saralla, nuorempi kun taitaa jo vatsalleen menonkin (runsaan kuukauden ennen isoveljen vastaavaa taitoa).

Käsitöitä valmistuu koko ajan, niistä ei kaikista edes ole kuvaa. 3 kpl Annis huivejakin olen väsännyt (vähän innostuin kun kerran vauhtiin pääsin :D) mutta niistä on vielä 2 pingottamatta ja yksi on pingoituksessa parasta aikaa.

Muuten oon tehnyt näitä siililapasia

Lisäksi neuloin jo aikoja sitten peitolle kaveriksi ruskean version (ihan omasta päästä)

Sitten on tullut tehtyä ihan normaaleja sukkia ja sitten oon tehnyt myös nämä hupisukat, netistä ostaman kirjan ohjein (Varresta varpaisiin)

Lisäksi väänsin parit tällaiset huivipannat tytölle (toinen on violetti, edelleen pingottamatta :D)

Jotenkin vaan tuo pingottaminen aina vaan jää mulla!

Nyt on tytölle villatakki tekeillä, mutta sen tekemiseen on into TÄYSIN kateissa. Miten onkin niin, että jonkun neuleen voi aloittaa niin intoa täynnä ja yhtäkkiä *puf* ei kiinnosta ei sitten yhtään. Se odottaa nyt tuolla paperikassissa inspiraatiota. Katsotaan milloin se löytyy...

Vihdoin sain näitä kuvattua, osa on jo lähtenyt uuteen kotiinkin, enkä ole mitään kuvia saanut. Muutamaan pystyy kuitenikin laittamaan linkin ohjeeseen, vaikkei varsinaista mun kuvaa olekaan.

Viimeisin valmistunut on tämä vauvan peitto, tekeillä on samanlainen mutta ruskea. Ainoastaan siksi, että tämä on helppoa neuletta ja toisekseen siksi, koska tuo toiseksi nuorin omi tämän omakseen :) Eli tästä piti tulla uuden tulokkaan oma peitto, mutta nyt on siis hälle uusi kutimilla ja toinen käyttää tätä ansioituneesti :D

Innostuin myös kutomaan pitkiä polvisukkia ohuemmasta langasta. Toinen kukkaketo nallea ja toinen Pallas lankaa. Molempia lankoja meni noin 200g -vähän vajaat.

Ohje on täältä: Molempiin sukkiin tein taakse pienen 4 rivin kuvion, jotta kutominen ei ole ihan sairaan puuduttavaa (mä vihaan kutoa varsia...) ja ihmeen joutuisasti nämä valmistuivatkin. Osittain myös kivan värisellä langalla on osuutta asiaan :) Näitä on molempia kaksi, mutta vetaisin molemmista jalkaan vain toisen, ettei tullut ihan niin paljon kuvia ladattavaksi.

Takakuviot

Lisäksi yhdet tavalliset villasukat, raidoitettu Polkka langasta ja tavallisesta luonnonvalkoisesta 7-veikasta.

Yhdet OLGA sukat, ja nämä taitavat olla jo ainakin neljännet tällä ohjeella tehdyt, todella toimiva ja nätti malli raidoitetulle langalle.

Ja vielä yhdet oranssit 7-veikka sukat, joissa kuvio jostain Novitan lehdestä muistuttaa aika paljon rinsessa kuviota, helppo ja mukava sovellettava :)

tumput vauvalle woolista

Jossain jo mainitsemani Ziinan keväthuivi novita Cotton langasta (vielä päättelemättä, mutta pakko kuvata nyt kun kerrankin sain aikaiseksi)

Lisäksi vielä täysin karmeannäköiset päättelemättömät tumput autolla ajoon -mulla on kapeat kädet, ja nämä on tehty ihan täysin "istuviksi". Jahka vaan saan sen päättelyinnon jälleen päälle...

Lisäksi tein äidille tämän huivin synttärilahjaksi ja unohdin kuvata.

Lisäksi mulla on edelleen ansiokkaasti kesken niin tämä kuin tämäkin

noista tuo ponzo taitaa jäädä ikuisuusprojektiksi, nimittäin tämän perheen populaatio ei taida ihan heti antaa periksi käyttää tuota kukkakehikkoa... noh, katsotaan :)

Mulla on tässä ollut "vähän kiireitä", käsitöitä valmistuu tasaiseen tahtiin, mutta enhän mä mitään kerkiä edes päivittää... Pitäisi oikein ottaa niskasta itseään kiinni. Katsotaan josko tämä viimeisimmän väsymyksen aiheuttajan maailmaan saattaminen auttaisi vähän asiaa :)

Tässä herralla potta päässä. Maanantaina oli leikkaus ja torstaina piti laittaa potta päähän, haavaa alkoi vissiin sen verran kutittamaan, ettei malttanut enää antaa laastarin olla. Jätin laastarin ihan varoiksi haavan päälle, vaikka ison siteen otinkin toisena päivänä pois.

Haava itsessään ei ole kovin kaunis

Vaikka siis toki on haavaksi kaunis, siis ei punoita eikä repsota mistään. En vaan oikein osaa arvostaa tuollaista "kanankoipea" :) Lisäksi noi hakaset näyttää tosi ronskeilta, mutta toki, eihän tuollaisessa paikassa mitkään pikkutikit pysyisikään.

Selvästi alkaa myös olla koiralla tylsää, eilen jo kaiveli omasta lelulaatikostaan vanhoja puruluita... Mielenosoituksellisesti niitä sitten rouskutti menemään oikein roppakaupalla :) Tänään ostin kauppareissulta uusia, ettei tule ainakaan puutosta tällä saralla. Harmi vain, että meidän puodeissa on melko suppea valikoima isoja luita, Jorsen leuoissa kun ei mitkään 10cm purukapistukset oikein kestä.

Nyt on päivä 3 leikkauksen jälkeen, ja koira alkaa olla (nupin sisältä) melko oma itsensä. Mikä tietenkin luo haasteita tähän hitaaseen elämään. Jorse reppana ei käsitä, että mikä ihme tota koipea nyt oikein riepoo...

Siteen on jättänyt rauhaan eikä muutenkaan ole (ainakaan vielä) osoittanut kiinnostuksen merkkejä repimismielessä leikattuun jalkaan. Saa olla siis ilman kauluria kun olemme samassa tilassa. Jos jää yksin, alkaa "kauhujen kidutuskammio" eli hänelle laitetaan kauluri. Ilmeestä näkee, että ei oo ihan kaikkein suosituimpia vekottimia Jorsen arvostusasteikossa :) En nyt kumminkaan tahdo ottaa mitään suurempia riskejä tän paranemisen kanssa eli varmuus ennen kaikkea. Siteen saa onneksi ottaa jo tänään pois.

Jorse yritti aamulla jo ottaa juoksuaskelia, pääsi jotenkin vähän yllättämään, tähän asti kun on köpöttänyt ihan uskollisen rauhallisesti vierellä vain. Eli tästä lähin pitää taluttajan vähän skarpata, vaikka kuinka olisi unirähmää vielä silmissä :) Hyppiminen ja juokseminen kun ovat ehdottomissa EI listauksissa seuraavat 4kk...

On muuten yllättävän vaikeaa myös omistajan tottua siihen, että aamulenkille pitää oikeasti myös itse osallistua, ihan askel askeleelta :) Tätä maalla asumisen riemua kun on, että koira voi aamuisin ja päivisin yms. tehdä pissalenkkinsä ihan itsenäisesti pihapiirissä. Nyt on kuitenkin jo harjoiteltu tätäkin sorttia sen verran kauan, että kyllä tämä jo alkaa rutinoitua.

Miten sitä sen 4kk jälkeen ollenkaan osaakaan enää koiraa ulkoiluttaa ilman remmiä :) Onneksi tuo meidän luppakorva on kuitenkin niin sopeutuvainen ja loppupeleissä pehmeä, että kyllä hän sitten tähänkin suostuu (lyhyet lenkit, eikä saa riehua) kunhan muutaman kerran aina muistuttaa.

Särkylääke vaihdettiin Rimadyl:n pureskelutabletteihin. Metacam alkoi Jorsea ilmeisesti närästää (?), koska oksenteli muutamana päivänä peräkanaa eikä muuta "outoa" ollut elämässä kuin tuo oraaliliuos. Koska kerran Rimadyl sopii (ja sitä sattui vielä olemaan muutama tabu kotonakin jäljellä edellistä kuuria) vaihdoin siihen suosiolla. Turha sitä nyt toisen on antaa kärsiä ja pelleillä kellon kanssa: "onko nyt syönyt just tunti sitten vai puoli tuntia sitten -ettei alkaisi masua vaivaamaan... "

Kaiken kaikkiaan meillä on siis sujunut tosi hyvin ja vuoden vanha poikakin on jättänyt koiran koiven hyvin rauhaan. Jorse ei myöskään hötkyile koivestaan (ei hyppele pystyyn tai mitenkään muutenkaan ilmaise arkailua sen suhteen) eli senkin puolesta olen melko varma, ettei jalkaa kovasti särje tai jomota.

Seuraava etappi on hakasten poisto 12 pv kohdalla, se mennään tekemään ihan paikalliselle lääkärille. Jälkitarkastus leikkaavan lääkärin luona on 6 viikon kuluttua.

Nyt on Jorsen TTA leikkaus vasempaan takajalkaan takana. Potilas on suhteellisen pirteä, ja jopa tänään jo astui vähän jalan päällekin. Haasteita meille tuleekin asettamaan tämä järkyttävän pitkä lepokausi leikkauksen jälkeen.

Tässä on vielä omistajan sekä koiran hermot piukalla vielä monta kertaa. Nyt on kuitenkin seuraavana etappina siteen ja tikkien poisto 12 päivän päästä. 4 kuukautta on kertakaikkisen liian pitkä aika edes ajatella...

Kipulaastari jäi muuten yön aikana kiinni suojana olleeseen t-paitaan. Ei onneksi ole oireillut kipua sen enempää, eli mennään pelkällä normaalilla pilleri särkylääkkeellä.

Tässä valmistuneet (jo hyvän aikaa) mutta kun ei vaan mukamas ehdi/muista päivitellä tänne :)

Ensin revontuli, joka on ihan mun värinen

Pikkumies on alalaidassa jo hyökkäämässä huivin kimppuun :)

Lisäksi tein itselle pitkävartiset palmikkosukat, mutta niistä kuva onkin sitten surkeampi. Saa nyt kuitenkin jonkunnäköisen käsityksen.

Tällä hetkellä puikoilla Ziinan keväthuivi tällä kertaa puuvilla langasta, taisi olla Novitan cotton.

Tänään sitten kuultiin tuomio Jorsen jalasta. Ristisidevamma vasemmassa takajalassa.

Leikkaus on edessä, aika varattuna 14.3.

Toipumisaika on n. 4 kk, joka tarkoittaa erittäin rajoitettua liikuntaa pelkässä remmissä. Ei kiva, Jorse kun on aivan älyttömän hössö ja aktiivinen 2v koira...

Hinta-arviokin on ihan kiva, 1400e, onneksi tosiaan on se vakuutus.

Nyt vaan täytyy pitää peukut pystyssä, että paraneminen menee niin kuin yleensä näissä tapauksissa. Tämä tarkoittaisi sitä, etttä Jorse olisi iskussa kuitenkin ensi syksyn lintumetsille, ainakin jossakin määrin.

Oli tietty pakko virkata lapsille omat munamiehet :) Eipä nuo nyt mitään valtavia taidonnäytteitä ole, kun ovat ihan lonkalta väsättyjä, mutta kyllä niistä nyt tunnistaa mistä on kysymys.

Muutenkin on käsityörintamalla valmistunut niin huivia kuin sukkaakin, mutta ne on auttamattomasti päättelyä vailla. Huivin sain sentään pingotettua ja siitä siis pointsit mulle :)

Tällä hetkellä on puikoilla Tico tico:sta revontulihuivi tytölle, saa nähdä miten noi värit asettuu. Olin alunperin vähän skeptinen noille värinvaihdoille, mutta kyllä se toistaiseksi näyttää ihan nätiltä. Valmiinahan sen vasta sitten hahmottaa millainen tekeleestä tekeytyi.

Meillä on sattunut ja tapahtunut, ja myös pojan liikkuminen on "pikkuisen" rajoittanut tätä koneella olo aikaa. Ja sekin vähä aika, mitä on, menee sitten pikaisissa sähköposteissa ja tietty naamakirjassa :)

Päivitetään tännekin nyt kuitenkin kuulumisia.

Jorsen lonkat kuvattiin viime syksynä ja tuloksena on B/C 1-0 eli ei juurikaan sitä mitä olisin toivonut. Tuolle nyt ei sitten vaan mitään mahda. Aluksi otti pattiin ihan tosissaan, varsinkin kun nimenomaan käytin koiran etsimiseen niin paljon aikaa, ja tässä sitten "kiitos" :) Noh, näille asioille ei mitään mahda, ja tulipahan ainakin todistettua, että vaikka miten yrittää varmistella niin lopputulos voi silti olla ei toivottu.

Jorsen tapauksessa ainakin on koira syönyt koko nuoruusaikansa erittäin hyvää ruokaa, ei ole kiivennyt rappusia, ei hyppinyt mihinkään yms. :) Tasan ei käy onnen lahjat siis.

Nyt on sitten uusi murhe meillä. Viime torstaina Jorse alkoi ontua ja kävimme tiistaina lääkärillä näyttämämssä vasenta takajalkaa. Jorse aristi molempia lonkkiaan ja polven sisältä löytyi luuntihentymä. Ensi tiistaina on käynti ortopedillä ja sitten kuullaan, mitä tuo sitten oikeasti tarkoittaa. Hyvin todennäköisesti edessä on tähystysleikkaus, en edes uskalla ajatella mitä tuo tarkoittaa käytännössä. Erittäin pitkää toipumista joka tapauksessa. Turha varmaan sanoa, että taas ottaa pattiin ja rankasti. Treenit ja kaikki rasitus on jälleen pannassa, rasittavaa.

Nyt toivon vain, että mitään kovin vakavaa ei löydy, muuta ei tässä vaiheessa oikein voi.

Me vietetään tällä hetkellä hiihtolomaa, meillä on kaikki 3 lasta kotosalla koko viikon eli vähän normaalia enemmän ääntä ja elämää mahtuu seinien sisälle. Onneksi tuo lämpötila on päivisin noussut siedettävälle tasolle, että on vähän saatu työnnettyä nokkaakin ulos.