Tässä on taas jotain pientä valmistunut, pojat meinaa tulla kipeiksi, eikä kutominen oikein onnistu muksu sylissä :) Kuitenkin illan pimeinä tunteina tulee aina jotain väkerrettyä -en vaan osaa olla tekemättä mitään!

Nyt kun tulee jääkiekkoakin, niin mikä sen sopivampaa taustahälyä kutomiselle :)

 

Frillahuivi, kirkkaan violetti, väri tässä ehkä aavistuksen tumma. Lankana Papillon, eli reunassa kulkee pallorivi

 

Tämän lisäksi tikuttelin 2,5 mm puikoilla ruskeat sukat jotka joko menee äidilleni lahjaksi tai sitten pidän itse, en ole vielä päättänyt

Vihreät lapsen sukat olen tehnyt jo aikaa sitten, mutta nyt vasta löytyi inspiraatio päätellä ne. Lankana näissä on Nalle vihreä ja Nalle kukkaketo. Vihreä oli vain niin lähellä kukkakedon omaa väriä, ettei raidoitus oikein näytä edes raidoitukselta.

Nyt on neulomisen suhteen sellainen ontto olotila, ei nimittäin ole mitään "suurta ideaa" mitä haluan tehdä seuraavaksi. Niimpä teen siis näitä välitöitä sukkien ja vauvojen pipojen parissa ja odottelen sitä "suurta ideaa", turha sitä on väkisin vääntää, kun ei kerran ole pakko :) Neulomisenhan kuuluu olla hauskaa ajanvietettä!

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa päivittämään edes käsityöt tänne. Onhan se sääli, kun jälkeenpäin ei ole mitään havaintoa paljonko ja mitä on tullut tehtyä :)

Eilen valmistui tytölle Tunika/Mekko, miksi tuon nyt kukakin laskee. Muutoksia tuli matkan varrella ja reilusti, esim. värit, hihat, kaula-aukko, pituus, helman kuviointi ja viimeistely. Mutta siis tunikan "runko" on Suuri Käsityö 5-6/2010 Neulotuista Ohje nro 1. Pikkutytön mekko.

Kokojahan tossa oli tosi niukasti, mutta jo entuudestaan minulla on tuntumaa tämän lehden ohjeisiin, jotka pääsääntöisesti on olleet reiluja. Lisäksi, kun ohjeita selasin, ei kokoeroja ollut kuin muutama sentti sinne tänne, niin uskalsin aloittaa :) Omasta mielestäni kun en ole mitenkään taitava tai hyvä soveltamaan, mutta näköjään tässä aktiivisella neulontakaudella (viimeiset 4 vuotta) on tullut jotain jo opittuakin! Tyttö on siis 8 vuotias, mutta aivan mahdottoman laiha, eli 4 vuotiaan koko meni ihan hyvin ja pituuttahan pystyi neulomaan niin paljon kuin tarve vaati, koska helma tehtiin ylhäältä alas.

Kokona oli siis isoin eli 3-4 vuotiaan koko ja siihen lisäsin 1 mallikuvion lisää, eli loin 168 silmukkaa (alkuperäinen ohje 160s) Vähän soveltelin noita muitakin kavennuksia ja lisäyksiä, koska kätevästi tätä pystyi kokeilemaan päälle työn lomassa (ensin neulottiin yläosa ja vasta sitten alaosa). Niimpä lopputulos onkin ihan kiva. Jätin hihojen hörhelöt pois kokonaan, vaikka aluksi ne olivatkin se juttu johon mä tässä mallissa ihastuin :) Niin se mieli muuttuu. Aikaa tämän neulomiseen meni noin kuukauden päivät ja tämä oli tosiaankin jäähyllä monen monta kertaa kun tuli aina vaan jotain mielenkiintoisempaa tekemistä.

 

Keskolan myssyjä olen myös neulonut ison kasan ja noita siililapasia tietenkin :)

Tällä hetkellä puikoilla on sukat 2,5mm puikoilla, lankana Austerman Step joka soljuukin yllättävän mukavasti. Hauskinta on, että noin 3 vuotta takaisin en ikipäivänä olisi suostunut edes ajattelemaan noin ohuita puikkoja. Nyt tuntuu, että yli 3mm puikot on ihan järkyttävät :D

Vappuna sain myös päivitettyä kuvaa meidän vauvasta, en millään malta odottaa, että hän meille saapuu :) Ikää on pupulla tuossa suurinpiirtein 2 viikkoa ja vielä näyttää pää suhteettoman isolta verrattuna muuhun pupuun.

 

 

Käsitöitä valmistuu verkalleen, tämän vuoden teemana on jotenkin ollut siilit. Niitä onkin sitten valmistunut tasaiseen tahtiin

 

Tytön koulukaverille nämä nappisilmät

Ensimmäiset aikuiselle tehdyt lahjaksi ystävälle monien vuosien takaa

Pieni 2 -vuotias tarvitsi toki myös omansa, eikä pojalle nyt mitään vaaleanpunaista voi tehdä :)

Isosisko ihastui pikkuveljen hanskan väriin, niin hän tarvitsi uudet, kun vanhat on jo ihan nuhjaantuneet. Ja mitäpä ei äiti tekisi, jos näin pienellä vaivalla saa lapsen pitämään hanskoja ihan mukisematta :)

Ja lopuksi, tällainen meille tulee kesäkuun alkupuolella...

 

 

Kommentti kenttään oli tullut kysely Jorsen paranemisesta, kirjoitan nyt muistin mukaan, nuo kaksi vaippakiitäjää kun ovat vieneet melko kaiken ylimääräisen huomion tässä vuoden sisällä :D.

 

Meillä ollaan parannuttu TOSI hyvin, ei mitään sen suurempia komplikaatioita. Tosin pidin myös koiran aivan orjallisesti ohjeiden mukaan levossa sen 4kk ja todella, todella varovaisesti lenkitettiin ja liikutettiin narussa vielä sen jälkeenkin. Osin siksi, että Jorse on todella vankkarakenteinen ja iso labbis, enkä tosiaankaan halunnut riskeerata mitään!

 

Puoli vuotta leikkauksesta annoin koiran mennä "vapaasti" miten tykkäsi, eikä mitään oireiluja ole ollut koko leikkauksen jälkeisenä aikana. Koira ei siis ole linkannut tai aristanut jalkaa YHTÄÄN, mikä on moneen muuhun verrattuna todella hyvä tulos. Puolisen vuotta jännitin melkeinpä joka viikko, kun oli liukasta, että "nyt menee toinenkin jalka", mutta ei se ole mennyt (ainakaan vielä). Nyt on toipilasajasta sen verran jo aikaa, että uuden toipilaan jaksaisikin jo ihan eri tavalla. Ihan putkeen se olisi ollut AIVAN murhaa. Jorse kun on aivan mahdottoman energinen ja työtäpelkäämätön ihana labrador, eikä voinut ymmärtää, miksi ihmeessä ei saa "tehdä" mitään!

 

Nyt me harjoitellaan damien kanssa hakuruutua ja nautitaan kevään tulosta.

 

Jalka jäi ehkä aavistuksen vinoon asentoon, ainakin omaan silmään, eli sen myötä luultavasti näyttelyt on meidän osalta "näytelty'". Tosin pohjilla on se H, että kyllähän tästä vielä valion saisi... Ei vaan taida ohjaajalla rahkeet NOU1:stä pidemmälle riittää -tai oikeastaan aika. Tosin Jorsehan on vielä nuori eli katsotaan miten se äidin innostus tästä taas nousee.

 

Nyt me tyydytään "kotitokoon" ja lenkkeilyyn ja lasten kanssahan tuo meidän ruskee on aivan ehdottoman ihana. Saa nähdä mitäs hän meinaa meidän uudesta perheenjäsenestä, joka muuttaa meille ensi kuun lopulla :)

 

Lapset saa syödä tassua ihan rauhassa, kun herra nukkuu

Luuta syödään myös yhdessä...

Laumaa pitää vahtia (iskä meni nurkan taa)

Desibelejä vaivaiset 65 ja ei edes kuorsaa vielä urut auki :D

Ja tässä se uusi jäsen...

 

 

 

Meillä mennään hurjaa vauhtia eteenpäin. Juniori on oikea ilopilleri, kiltti ja ihana lapsi. Isompi mennä viilettää pitkin kämppää ja on myös oma hurmaava itsensä. Nuorimmaisella vaan tuntuu olevan niin kova kiire liikkeelle, että äitiä hirvittää. Saas nähdä, mikä on hänellä aikataulu. Jotenkin niin tottui tuon vanhemman varovaisuuteen tällä saralla, nuorempi kun taitaa jo vatsalleen menonkin (runsaan kuukauden ennen isoveljen vastaavaa taitoa).

Käsitöitä valmistuu koko ajan, niistä ei kaikista edes ole kuvaa. 3 kpl Annis huivejakin olen väsännyt (vähän innostuin kun kerran vauhtiin pääsin :D) mutta niistä on vielä 2 pingottamatta ja yksi on pingoituksessa parasta aikaa.

Muuten oon tehnyt näitä siililapasia

Lisäksi neuloin jo aikoja sitten peitolle kaveriksi ruskean version (ihan omasta päästä)

Sitten on tullut tehtyä ihan normaaleja sukkia ja sitten oon tehnyt myös nämä hupisukat, netistä ostaman kirjan ohjein (Varresta varpaisiin)

Lisäksi väänsin parit tällaiset huivipannat tytölle (toinen on violetti, edelleen pingottamatta :D)

Jotenkin vaan tuo pingottaminen aina vaan jää mulla!

Nyt on tytölle villatakki tekeillä, mutta sen tekemiseen on into TÄYSIN kateissa. Miten onkin niin, että jonkun neuleen voi aloittaa niin intoa täynnä ja yhtäkkiä *puf* ei kiinnosta ei sitten yhtään. Se odottaa nyt tuolla paperikassissa inspiraatiota. Katsotaan milloin se löytyy...